(lue tämä päässäsi Jarmo Heikkisen äänellä)
Tämän kertaisessa blogissa esittelemme täysikasvuisen ihmisen esiasteen eli nuoren ihmisen (homo ivuenis). Nykykielessä hänestä käytetään ilmaisua nuori, teini-ikäinen, teini, murrosikäinen tai murkku. Olet varmaan joskus kuullut nuoren ihmislajin ääntelyä. Tavallista kovempi ääntely sisältää voimasanoja, joilla nuori ihminen tekee itsensä nähdyksi vertaistensa joukossa. Lajitoverien keskuudessa nuoret nauttivat musiikista ja glukoosipitoisista elintarvikkeita. Nuoren ihmisen käytös ilmenee vanhojen ja viisaiden näkökulmasta karkeana ja hillittömänä.
Siihen on olemassa neurologinen syy: nuori ihminen on aivoiltaan vielä keskeneräinen. Nuoren ihmisen aivot ovat ikävaiheesta johtuen myllerryksessä. Ne kasvavat ja kehittyvät vastaamaan ihmiselämän aikuisvaiheen tarpeita. Aivojen viimeiseksi kehittyvä osio nuorella ihmisellä on etuotsalohko. Järjen ja harkinnan keskus, joka säätelee myös tunnetilojen ilmaisua. Juuri tämä aivojen portinvartija erottelee ihmiset lapselliseksi tai aikuismaiseksi. Aivojen tunnekeskus eli mantelitumake kehittyy valitettavasti etuotsalohkoa nopeammin. Tällöin kaikki edellytykset hallitsemattomille tunnereaktioille, sisäisille ja ulkoisille, on taattu.
Miten tämä havainto liittyy mihinkään? Suomen kirjastotilastojen valossa nuori ihminen löytää tiensä kirjastoon lapsia ja aikuisia harvemmin. Kirjojen tutkiminen ei ole nuorelle kuitenkaan täysin tuntematonta. Rohkeimmat yksilöt tulevat kirjastoon itsenäisesti, toiset lajikumppaniensa turvin. Kirjastoon kotiutuneet nuoret ihmiset liikkuvat hiljaa hyllyjen lomassa ja löytävät tiensä lainausautomaatin kautta ulos. Jos kirjasto ei olekaan tuttu paikka, voi avun pyytäminen olla nuorelle auttamattoman jännittävää.
Kirjastojen sisällä asustelee toisenlaisen saman lajin edustaja: kirjaston työntekijän (homo librarium). Työntekijä ei ole välttämättä valmis kohtaamaan tuota nuorta lajitoveriaan. Kirjastoihmisen elinympäristössä vallitsee seesteinen hiljaisuus, jonka nuori ihminen rikkoo. Ensimmäinen katsekontaksi ei vältämättä ole vastaanottava. Toisessa tapauksessa nuori ihminen saapuu mahdollisimman huomaamatta. Tällöin työntekijä saattaa turvautua pehmeään välttelyyn, jättäen nuoren asiakkaan omaan rauhaansa. Harmittomalta vaikuttanut ele näyttäytyy nuorelle asiakkaalle välinpitämättömyytenä. Asiakkaan tarpeet jäävät kohtaamatta, ja nuori lähtee pois tyhjin käsin.
Tilanne voisi olla myös toisenlainen, jos nuori ihminen nähtäisiin potentiaalisena asiakkaana. Mitä nuori voisi silloin saada kirjastosta? Aikuisen, joka osaa etsii oikean tiedon. Joka ei suutu, jos kortti onkin kadonnut. Joka osaa ottaa vastaan tunteita. Joka opastaa kirjastossa toimimiseen. Joka auttaa löytämään sopivan paikan ja tavan asiattomaan oleskeluun kirjastossa. Löytyykö tällaisia aikuisia kirjastoista? Vai löytävätkö nuoret ihmiset ainoaksi vastaanottajakseen tiukkanutturaisia kiukkupusseja, jotka jättävät jälkeensä virkailijan pelon?
Jos satut samalle reitille nuoren ihmisen kanssa, sinulla ei ole mitään pelättävää. Hän pelkää sinua jopa enemmän kuin sinä häntä. Tervehdi ystävällisesti, vältä äkkipikaisia vartalonliikkeitä ja liian nopeita kysymyksiä. Anna nuoren tutustua rauhassa kirjastosi rauhallisiin nurkkiin. Jostain niistä voi helposti tulla nuoren ihmisen pesäpaikka. Pienen tutustumisen jälkeen nuori voi alkaa tutkia hyllyjen tarjoamia mahdollisuuksia.
Voimme vain toivoa, että tulevaisuudessa kirjastorakennuksista löytyy pesäpaikkoja myös keskenkasvuisille, aikuisuuteen hapuileville nuorille.
Vertti Barkholm
kirjastovirkailija-nuorisotyöntekijä
Muonion kunnankirjasto