Vuosi on taas vaihtunut, ja todettakoon heti alkuun, että vuosi 2022 oli synkkä. Painajaismaista julmuuden kuvastoa välittyi uutiskanavia pitkin, ja se kaikki on totta. Eikä loppua vielä näy. Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe kiteytti kattavasti menneen vuoden, ja suosittelenkin lukemaan sen, jos se jäi kuulematta.
Kuitenkin elämä jatkuu. Kaikesta huolimatta tulee aina uusi aamu. Olipa se sitten edellistä aamua pahempi tai parempi, se tulee aina vuorenvarmasti. Omassa arjessani olen tällä hetkellä kiitollinen siitä, että voin aamulla herätä omasta turvallisesta kodistani, juoda aamukahvin puolisoni kanssa ja mennä töihin tuttuun kirjastoon. Tällaisena maailmanaikana tuttu ja turvallinen kirjasto tuntuu lohduttavalta paikalta. Eikä ainoastaan lohduttavalta paikalta, vaan myös inspiroivalta ja tulevaisuuteen uskoa luovalta keksinnöltä.
Hyllymetreittäin kirjoja, joihin on dokumentoitu tarinoita ja todellisia tapahtumia. Hyllymetreittäin ajatuksia, jotka jotkut ovat kirjoittaneet paperille siinä toivossa, että toiset ihmiset joskus lukisivat ne. Ja kun lukee toisen ihmisen ajatuksia, voi paremmin ymmärtää toista ihmistä. Kunpa ihmislaji ei koskaan kadottaisi kykyään jäsentää ajatuksiaan paperille ja jakaa niitä toisille ihmisille, yli sukupolvien. Ymmärryksen ja empatian kiertokulun on jatkuttava, sillä jos se katoaa, mitä jää jäljelle?
Vuoden lopussa ihmiset kiittävät toisiaan monenlaisista asioista, mutta tänä vuonna haluan esittää kiitoksen heti vuoden alussa. Kiitos kaikille työkavereille ja asiakkaille (ja kaikille, jotka tätä lukevat) siitä, että olette olemassa ja vietätte aikaa kirjojen parissa. Olen kiitollinen siitä, että saan aloittaa vuoden 2023 juuri teidän kanssanne. Jatketaan arvokasta arkeamme eikä tänäkään vuonna unohdeta, millainen on humaani ihminen.
Jonne Kauppi / Simon kunnankirjasto
Kirjava kirjasto 