Kategoria(t): kirjastotyö

Yhteys kaikkiin maailman tarinoihin



Tunnen monia, joille kirjasto on ollut lapsuudesta lähtien merkittävä paikka. Minullekin kirjasto on aina tuntunut turvalliselta tilalta. Kirjojen läsnäolo rauhoittaa.

Rakastan tunnetta, jolloin tulen kirjastoon aamulla ensimmäisenä tai lähden illalla viimeisenä ja saan viipyä hetken yksikseni hämärässä, kirjojen keskellä. Olen pitänyt kirjaston luomaa turvallisuudentunnetta jokseenkin henkilökohtaisena asiana – kunnes kuulin professori Juha Siltalan esityksen eräässä kirjastoaiheisessa seminaarissa.

Siltala puhui symboleista: symbolien ympäröimä ihminen on kuin suojaavan kalvon sisällä. Hän sanoi, että jonkin tutkimuksen mukaan korona-aikaan kirjasto- ja kirjahyllykuvia olisi ladattu netistä yhtä paljon kuin söpöjä kuvia kissoista. Kirjoilla on, kaikkien muiden ansioidensa lisäksi, suuri symboliarvo.

Kirjasto on siis suojaava tila. Kirjahyllyittäin turvan symboleja luo rauhallisen, suojaavan kentän. Kirjasto on kaoottisen maailman keskelle sijoitettu turvasatama.

Siltala on puhunut ja kirjoittanut mm. kiireen, vauhdin kiihtymisen ja meritokratian mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ongelmista. Jatkuvan kasvun vaatimus ja muun muassa kasvuyrittäjyyteen liitettävä ”hyvä pöhinä” luovat rauhattomuutta ja keskittymättömyyttä.

On tärkeää, että maailmassa on edelleen paikkoja ja hetkiä, joita lineaarisen kasvun vaatimus ei kosketa. Siltalan mukaan olisi suotavaa, ettei ”hyvän pöhinän” tarvitsisi yltää kirjastoon. Yhteys tarinoihin ja tietoon, eri vuosisadoilla kirjoitettuihin teksteihin, tutkimuksiin ja kuvauksiin menneestä elämästä tai erilaisista elämäntavoista ja ajatuksista… voi asettaa meidät hyvin laajoihin mittasuhteisiin.

Kirjaston on uudistuttava ja lunastettava paikkansa modernissa maailmassa, jossa lukeminen on aina vain harvinaisempaa. Mutta Siltalan tapaan minäkään en usko, että muutos tapahtuu pöhinän ehdoilla. Kunnan ylläpitämän julkisen tilan funktiota ei välttämättä voi mitata luvuilla, vaan ihan toisenlaisilla laadun mittareilla. ”Yhteys kaikkiin maailman tarinoihin olisi kirjastolle aivan riittävä brändi”, Siltala sanoo.

Kirjasto voi olla modernin maailman turvasatama ja tarjota suojaa niin työntekijöilleen kuin kirjastonkävijöille. Kirjaston soisi jatkossakin olevan keidas hälinän keskellä.

Teksti: Noora Mustajoki
Kuvat: CC Pixnio ja CC Pexels / Lian Tril’

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s