Kategoria(t): kirjastotyö

Alan ja paikkakunnan vaihto – iso elämänmuutos


Muutin heinäkuun lopulla Jyväskylästä Kemijärvelle aloittaakseni työt Kemijärven kirjastolla.  Kodin olin vuokrannut näkemieni kuvien ja vuokraisännän kertoman perusteella. Ennen työn alkamista nukuin yön muuttokuorman keskellä ja mietin sitä, mitä olen tehnyt, mitä tulevaisuus tuo mukanaan? Ei todellakaan ollut mielessä kysymys, että tässäkö tämä oli?

Koulutukseltani olen etnologi, ja tein syventävät opinnot kotimaisesta kirjallisuudesta. Museotyön ohessa olen tehnyt myös informaatiotutkimuksen perus- ja aineopinnot. Kirjastotyöhön olin aikaisemmin tutustunut Jyväskylän yliopiston kirjastossa, mutta yleisestä kirjastosta minulla oli kokemusta lähinnä vain käyttäjänä. Museoalan ammattilaiseksi kasvoin ja opin pikkuhiljaa reilusti parissa kymmenessä vuodessa. Edelleenkin tuntui, että opin museotyöstä jatkuvasti jotain uutta, ellen joka päivä niin ainakin kerran viikkoon. Tunsin olevani omimmillani kokoelmakeskuksessa esineiden ja arkistoaineistojen keskellä. Ammatti-identiteettini muodostui siis työskennellessäni museokokoelmien parissa. Jyväskylän yliopiston tiedemuseolla olin osallistunut erilaisiin projekteihin, saanut kouluttautua ja opetella aineistojen pitkäaikaissäilyttämisestä digitointiin sekä materiaalituntemukseen. Vuoden 2017 alussa Jyväskylän yliopiston kirjasto ja museo yhdistyivät Avoimen tiedon keskukseksi. Työskentelin siis ennen Kemijärvellä tuloa kirjastolaisten ja museolaisten muodostamassa työyhteisössä, joka oli vallan ihana.

Paikkakunnan vaihtoa aloin pohtia, kun nuorimmaisenikin lähti opiskelemaan Jyväskylästä Turkuun – entiseen kotikaupunkiini. Tuntui siltä, ettei minua sido Jyväskylään muu kuin työ, joka oli alkanut tuntua erilaisten uudistusten keskellä vähemmän omalta. Tärkeäksi kokemalleni kokoelmatyölle ei omasta mielestäni jäänyt riittävästi aikaa. Kaiken miettimisen keskellä alkoi muodostua selkeä mielikuva ja kaipuu toisaalle. Sisäiselle kriitikolleni lopullisen päätöksen tekeminen oli kuitenkin vaikea. Elämäni oli vakiintunut Jyväskylään, työni oli mielenkiintoista ja saamani ystävät sekä työkaverit siellä olivat muodostuneet tärkeiksi. Miksi sitten päädyin vaihtamaan alaa ja muuttamaan Jyväskylästä Kemijärvelle?

Muutoksen miettiminen tuntui aluksi uhkaavalta, mutta huomasin seuraavani satunnaisesti museoalan töiden lisäksi myös kirjastoalan vapaita paikkoja. Päätös hakea Kemijärvellä auki olevaa kirjastovirkailijan paikkaa syntyi lopulta helposti. Siinä yhdistyivät paikkakunnan vaihdos ja työskentely kirjastossa. Laskin myös, että minulla on ennen eläköitymistä aikaa työskennellä vielä pitkään uudessa työssä.

Kemijärven kirjastossa aloitin työskentelyn lainauspisteellä asiakkaiden parissa. Heidän kanssaan on ollutkin mukava jutella kirjoista ja vähän muustakin sekä neuvoa tietokoneen käytössä. Kirjastolta lähtevien ja tulevien kirjojen laatikot tuntuvat siltä kuin avaisi suklaakonvehtirasian eikä tiedä, mitä ensimmäisenä pitäisi maistaa. Onneksi laatikoissa olevat aineistot ovat usein varauksia, joten en pääse niihin heti käsiksi. Sosiaalisena ihmisenä jännitin kuitenkin hieman asiakaspalvelua, siis sitä, etten osaa neuvoa asiakasta löytämään haluamaansa kirjaa ilman tarkkoja tietoja. Isoksi yllätyksekseni ensimmäisen kirjahaku ilman tekijä- tai nimitietoja löytyi vain kahdella asiasanalla. Pahin painajaiseni ei siis käynyt toteen. Tähän pystyn hyödyntämään taitojani, joita olen oppinut dokumentoidessani museokokoelmiin aineistoja.

Uudet työtoverit ovat jaksavat neuvoa tarvittaessa useamman kerrankin, kun olen apua tarvinnut. Työvälineenä kirjastojärjestelmä Kohan käytön opettelu on ollut minulle uutta ja mielenkiintoista. Käyttöä on helpottanut se, että olen aikaisemmassa työssäni saanut tutustua ja hieman käyttääkin sitä. Käyttöä helpottaa varmaan myös se, että olen museotyössä saanut olla mukana työryhmässä suunnittelemassa uuteen museotietokantaan siirtymistä.

Mirvan punainen tuoli kirjahyllyn vieressä

Oman elämäni nurin kääntämin on sujunut omasta mielestäni varsin mallikkaasti. Kemijärveläiset ovat ottaneet minut hienosti vastaa kerrottuani äitini olleen Kemijärveltä, ja että olen saanut viettää lapsuuteni ja nuoruuteni kesät sukulaisissa täällä. En siis ole aivan tuntemattomaan hypännyt elämänmuutoksessani ja tuntuu hyvältä elää tässä ja nyt.

Mirja Tapper, Kemijärven kaupunginkirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s