Kategoria(t): Yleistä

Mihin katseesi ja ajatuksesi kohdistuvat?


Sanasta kirjasto tulee minulle, luonnollisesti, ensimmäisenä mieleen kirjat. Sanana se on näppärästi luotu: sanaan kirja on liitetty suomen kielen kollektiivijohdin -sto, ja näin uusi sana on saatu suomen kieleen. Kielitieteilijä saattaa tämän jälkeen alkaa miettiä, mitä muita vanhoja johdoksia kielestämme löytyy. Hän kohdistaa ajatuksensa sanastoon.

Kirjastoissahan on paljon muutakin kiinnostavaa kuin kirjat. On pelejä, elokuvia ja monenlaisia esineitä. Sitten on itse kirjastotila, ja siellä voi tehdä kiinnostavia havaintoja. Simon kirjastossa avattiin tässä kuussa Mari Parpalan valokuvanäyttely Aikatasoja.

Näyttely koostuu kymmenestä valokuvasta. Valokuvissa on vanhoja esineitä ja rakennuksia Suomen kesässä. Sellaisia, joihin liittyy oma tarinansa. Näyttelynsä esittelytekstissä Mari kertoo, kuinka hänen edesmennyt mummonsa kertoi hänelle tarinoita esineistä ja niiden omistajista. Katsojat puolestaan voivat kokea kuvat kukin omalla tavallaan, omia tulkintojaan luoden.

Näyttelyn avajaispuheessa puhuin ajan mystisyydestä. Kuinka se on kiehtonut tutkijoita, ja kuinka vähän me ajasta oikeastaan tiedämme. Kuinka se samaan aikaan on jaettua, mutta myös hyvin henkilökohtaista. Näyttelyn kuvat saivat minut pohtimaan, mihin kaikkeen ihminen voi ajatuksensa ja katseensa kohdistaa, ja kuinka tutustakin ympäristöstä voi löytää uusia piirteitä. Uudenlaista kauneutta ja syvyyttä.

Tätä tekstiä kirjoittaessani mietin, kuinka moni ihminen on käynyt katsomassa kuvia ja mitä he ovat niitä katsellessaan miettineet. Kuinka aika kuluu koko ajan, kun ihmiset liikkuvat, kohtaavat ja taas erkanevat toisistaan. Kuinka jokainen elää arkeaan jossakin paikassa ja jättää olemassaolollaan jälkiä ja muistoja. Mietin myös, kuinka ainutlaatuisia tällaiset näyttelyt ovat. Hetken ajan kirjastossa on jotain, jonka kaikki siellä käyvät voivat jakaa ja kokea, kukin omalla tavallaan.

Enkä voi olla miettimättä kirjoja. Sitä, kuinka paljon tietoa ja tarinoita yhteen hyllymetriin mahtuu. Kirjoja avaruudesta, biologiasta, historiasta…tai tarinoita ystävyydestä, rohkeudesta ja rakkaudesta. Mietin, kuinka paljon niitä olen jo lukenut, mutta varsinkin sitä, kuinka paljon on vielä lukematta. Lukematta ja kokematta. Täytyy vain päättää, mihin katseensa ja ajatuksensa kohdistaa.

Mari Parpalan näyttelyä voi käydä ihastelemassa toukokuun 20. päivään asti Simon pääkirjastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s