Kategoria(t): kirjastotyö

Eija Leivo: Historiikki


Puhe Lapin kirjaston johtoryhmässä 4.6.2020 Eijan Leivon viimeisessä Lapin kirjaston johtajien tapaamisessa ennen eläkkeelle siirtymistä.

Oma taustani

Eija Leivo Inarin kunnankirjaston pitkäaikainen johtaja

Olen aloittanut palkallisen kirjastotyön 1.10.1973 Koppelon sivukirjaston sivutoimisena sivukirjastonhoitajana. Toki aikaisemminkin olin heittänyt keikkaa sekä opettajan että sivukirjastonhoitajan sijaisena alle kymmenvuotiaasta lähtien. Pääkirjaston kirjastonvirkailijan sijaisena aloitin 2.6.1975 ja siitä siirryin kesken opiskelujen kunnankirjastonhoitaja Kaisa Äijälän sijaiseksi vuoden 1976 helmikuussa ja lopulta vakinaiseksi kunnankirjastonhoitajaksi 30.1.1980. Nimeke muutettiin myöhemmin kirjastotoimenjohtajan viraksi ja siinä pestissä olen tehnyt elämäntyöni opiskelutaukoja ja muutamia vuorotteluvapaita lukuun ottamatta. Erityisen antoisia ja työuran kannalta hyödyllisiä olivat opinnot Lapin Yliopistossa 1998-1999, jolloin hankin ymmärrystä strategian hyödyntämisestä ja byrokratian syvimmästä olemuksesta sekä vuoden kestävä maailmanympärysmatka 2010-2011, jolloin syntyi mm. idea Tarinoiden Inari -äänitearkiston sisällöstä.

Työura on ollut mielenkiintoinen ja haasteellinen. Siihen on sisältynyt jatkuvaa tutkintotavoitteista kouluttautumista johtamisessa, viestinnässä ja markkinoinnissa, verkko-opetuksessa sekä tietotekniikan soveltamisessa. Itse asiassa olen valmistunut etäopiskelijana kirjastonhoitajaksi ja hallintotieteiden maisteriksi ennen kuin etäopiskelusta juuri edes puhuttiin. Mielestäni jokaisen on itse kannettava vastuu osaamisen ylläpitämisestä ja omasta markkina-arvosta. Opiskelu pitää vireänä ja sitä kautta mielenkiinto työhön säilyy.

Työurani aikoina olen tutustunut keskeisiin kirjastoalan vaikuttajiin sekä opetusministeriössä, kirjastoalan koulutusta antavissa korkeakouluissa, kirjastoissa ja lääninhallituksissa. Heistä voisin mainita mm. Kaarina Rannan, Sirkka Sarkolan, Marjatta Okon ja ”oppiäitini” Anneli Äyräksen. Kirjastonjohtajat eri puolilla Suomea tulivat tutuksi kirjastonjohtajien neuvottelupäivillä, kirjastokokouksissa ja kirjastopäivillä. Mielestäni on tärkeää saada vaikutteita eri elämänalueilta. Siksi olen hakeutunut kirjastoalan ulkopuolisiin toimijoihin ja ollut yhteyksissä yritys- ja järjestöalan vaikuttajiin. Olen toiminut alueellisessa, valtakunnallisessa ja paikallisessa luottamustyössä sekä järjestötyössä lähes 40 vuotta ja sitä kautta saanut tutustua ja imeä vaikutteita itseäni suuremmilta vaikuttajilta.

Meillä oli suuria guruja johtajina 1970-luvulla. Rovaniemellä Jorma Etto oli synnyttämässä Pohjoiskalotin ja polaarialueiden kansainvälistä yhteistyötä. Muistaakseni myös Heli Saarinen tuli maakuntakirjastonhoitajaksi jo 1970-luvun loppupuolella, kun Anneli Äyräs siirtyi koulutoimentarkastajaksi Lapin lääninhallitukseen.

Lapin kirjastot olivat suunnannäyttäjiä 1980-luvulla

Kultasymposium 2019 Tankavaarassa

Lapin kirjastot toimivat 1980-luvulla suunnannäyttäjinä maamme kirjastolaitokselle. Elettiin vahvaa talouskasvun aikaa. Uusia innovaatioita palvelujen tehostamiseksi tehtiin tiuhaan tahtiin. Viroissa oli pätevää henkilökuntaa ja jokainen ammattikunta toi oman panoksensa yhteiseksi hyväksi. Kirjastotiloja, hyvin varustettuja autoja ja osaavaa henkilökuntaa tultiin katsomaan ja kuulemaan ulkomaita myöten. Yhtenä esimerkkinä tästä Lapin kirjastojen draivista voisi mainita Kirjastolehden monisivuisen artikkelin (7.8.1985), jossa kehutaan Inarin kunnankirjaston ilmettä ja suunnitelmia hämmästyttävän moderneiksi ja henkilökuntaa ennakkoluulottamaksi ja kokeilunhaluiseksi. Kirjastotyössä oli keskeistä yhteistyön korostuminen eri toimialojen kanssa.

Kirjastojen kansainvälinen, arktinen ja pohjoismainen yhteistyö ja kokoustaminen olivat vilkasta. Yhteistyötä tehtiin Lapin yliopiston ja Arktisen keskuksen kanssa. Työ jatkui vilkkaana vielä 1990- luvulla, jolloin Inari ja muutama muukin Lapin kirjastoista jatkoi pohjoismaista ja kansainvälistä ja yhteistyötä esim. Berenice-projektissa (Barents Library Network for European Dimension), jonka painopistealueita olivat: rajat ylittävä informaatioteknologia, saamelainen yhteistyö (saamelaisbibliografia), ääni- ja kuvakokoelmatyö. Kirjastohenkilökunta osallistui myös täydennyskoulutukseen Barents library school vuosina 1998 ja 1999. 1990-luvulla sai alkunsa myös Polar Libraries Colloquy, PLC ry, jossa saamelaisalueen kirjastojen edustajana sain osallistua moniin kokouksiin.

Pienyritysten tietohuollon kehittämisprojektilla kouluttaudutaan ja verkostoidutaan

Kannoimme huolta myös pienyrittäjien tiedonsaannista. Vuoden kestäneen Pienyritysten tietohuollon kehittämisprojektin aikana (1988) kirjaston johtajat ja informaatikot, elinkeinoasiamiehet sekä pienyrittäjät kokoontuivat eri puolelle Lappia koulutustilaisuuksiin ja samalla tutustumaan erilaisiin yrityksiin ja niiden tiedontarpeisiin. Kouluttauduimme ja verkostoiduimme vuoden kestäneen täydennyskoulutuskurssin aikana mukana olleiden Lapin pienyrittäjien ja kuntien elinkeinoasiamiesten kanssa. Projektista ja sen tuloksista voi lukea tarkeimmin Pienyritysten tietohuollon kehittämisprojektin loppuraportista, jonka on laadittu.

Tunnustustakin saatiin

Kirjastot ja kirjastonjohtajat saivat myös tunnustusta toiminnastaan. Rovaniemen maakuntakirjasto sai pohjoismaisen palkinnon Lappikirjallisuuden edistämisestä ja Kittilän kirjastonjohtaja Marjatta Junttila valittiin vuoden kirjastonhoitajaksi. Kemin kaupunginkirjasto takoi maan korkeimpia lainauslukuja johtajansa Timo Kukkolan avittamana. Kukkola tunnettiin myös dekkarikirjallisuuden tutkijana ja edistäjänä.

Lapin kirjastojen yhtenä viestintävälineen toimi Lapin maakuntakirjasto julkaisema henkilöstölehti Sopuli, johon maakunnan kirjastohenkilökunnalta pyydettiin kirjoituksia ja johon koottiin ajankohtaisia tapatumia ja kokousraportteja. Se oli erinomainen tiedonvälittäjä ja on ollut mielenkiintoista lukea sitä vielä nykypäivänäkin. Sieltä voi jälkipolvi lukea mitä kaikkea me oikein puuhasimme. Harmi, että sen julkaiseminen lopetettiin 1990-luvulla.

Detroit- ja kameralainauksesta atk:n hyödyntämiseen

Kirjastoissa elettiin Detroit ja kameralainauksen aikaa vielä 1980-luvulla. Tietoja kokoelmista haettiin paperikortistoista. Tietotekniikan maailmaankin olin ehtinyt tutustua jo 1970-luvulla opiskellessani tietojenkäsittelyä Oulun yliopistossa. Kunnissa atk:n mahdollisuuksia alettiin selvittää vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Näin myös Inarissa, jossa Suomen Kuntaliitto teki v. 1986 Inarin kunnan toimesta selvityksen kunnan tietojenkäsittelyn suunnitelmaksi. Myös Rovaseudun kirjastoissa tehtiin samaa kartoitustyötä.

Kirjastomme ykköstavoite oli tietopalvelun kehittäminen. Sitä varten tarvitsimme atk-laitteet joilla saisi yhteyden Lapin maakuntakirjaston tietokantaan ja sitä kautta voisimme parantaa tietopalvelua.

Ensimmäisen Philips merkkisen PC:n sain 1988. Tulostimen kanssa se maksoi 30 000 mk. PC:n liitetyn modeemin kautta oli mahdollista päästä selailemaan kirjastojen kokoelmia, tekemään tiedonhakuja ja lähettämään sähköpostia. Henkilökunnan Internetin käyttö mahdollistui vasta v. 1994, kun olimme päässeet korjaamana yhteisjärjestelmän tuottamaa satoa.

Aurora: Kuntarajat ylittävää yhteistyötä

1990-luvulla pahimman laman kourissa asialleen omistautuneet kirjaston johtajat ponnistelivat lappilaisen väestön hyväksi keräämällä rahaa kaikista mahdollisista lähteistä. Koimme tärkeäksi yhteistyön tiivistämisen ja työ lähti käyntiin kirjastojärjestelmiä kartoittamalla. Lapissa oli kaksi kirjastojärjestelmää Kitt ja Pallas. Lapin lääninhallitus valitsi kirjastojen atk-työryhmän, jossa olivat mukana kirjastonjohtajat Kirsti Juntura Kemijärveltä, Eija Kiviniemi (myöh. Leivo) Inarista, Tapani Takalo Pellosta ja Heli Saarinen Rovaniemeltä. Sihteerinä toimi apulaisjohtaja Kaarina Luodelahti Rovaniemeltä. Ryhmän ohjaaja oli koulutoimentarkastaja Anneli Pietilä ja puheenjohtaja Heli Saarinen. Työn tuloksena syntyi Lapissa ensimmäinen kuntarajat ylittävä verkkopalveluhanke Aurora 20.3.1991.

Kiinnostus tietotekniikkaa kohtaan näytti lisääntyneen kaikissa kunnissa. Maakuntakirjasto oli kysellyt Lapin kirjastojen kiinnostusta lähteä mukaan yhteistyöhön. Kiinnostusta oli, mutta lopulta mukaan uskaltautuivat Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta, Inari, Kolari ja Sodankylä. Kirjastojen yhteisjärjestelmä saatiin synnytettyä melko nopeasti vuoden 1992 alussa ja se nimettiin Auroraksi.

Aurora -työryhmän esityksestä Rovaniemen kaupunginkirjasto ryhtyi selvittämään laajemman kokoonpanon, seitsemän kunnan yhteisjärjestelmän kustannuksia. Atk-kirjastojärjestelmän perustaminen vaati suurta laitteistokapasiteettia pienessäkin kunnassa ja se oli erittäin kallista. Olin selvittänyt asiaa tekemällä vertailuja yhden kunnan ja useamman kunnan kirjastojärjestelmän kustannuksista, eduista ja haitoista ja ne kelpasivat esiteltäväksi paitsi omassa kunnassa myös laajemmaltikin Lapissa. Meillä oli lobbariryhmä, joka kiersi kunnissa kertomassa päättäjille yhteisen kirjastojärjestelmän eduista. Oma roolini oli vakuuttaa kuntapäättäjät taloudellisten ja toiminnallisten eduista. Markku Aho, Markku Annanolli ja Juhani Jutila vastasivat tietoliikenne- ja järjestelmäasiantuntemuksesta. Heli Saarinen konsultoi Opetusministeriötä ja muita rahoittajia. Käytännön selvitystyötä ja sihteerin pestiä hoiti maakuntakirjastonhoitaja Kaarina Luodelahti. Kokoonpanot vaihtelivat joustavasti tarpeen mukaan. Yhteistyö oli innovatiivista ja työnjako toimi loistavasti. Yhteinen esiintyminen ja innostus tuottivat myös tuloksia, sillä Aurora-perheeseen liittyi mukaan koko ajan uusia kuntia.

Manet: Lapin kirjastojen nopea tietoverkkohanke syntyi EU-rahalla

Suomi -tietoyhteiskuntaan Opetusministeriö jakoi 1990 -luvulla runsaasti rahaa Suomi -tietoyhteiskuntaan kampanjan puitteissa Tätä rahaa Lapin kirjastotkin hyödynsivät ja syntyi EU-hanke Manet Lapin kirjastojen nopea tietoverkkohanke (1996-1997). Tekniseksi asiantuntijaksi palkattiin Esko Vaaraniemi ja hänen apunaan oli ohjausryhmä, joka koostui hankkeessa mukana olleiden kuntien kirjastoimenjohtajista. Hankkeen aikana parannettiin tietoliikkenneyhteyksiä X.25 pakettiverkosta Fast-net-verkkoon, liitettiin kokoelmat www-selaimen kautta tutkittavaksi ensimmäisenä julkisena laitoksena Lapissa, hankittiin asiakkaille Internet-yhteys ja koneet sekä koulutettiin henkilökunta Jukka Ristiluoman tekemän selvitystyön pohjalta.

Koulutus painottui Internetin historiaan, sen kautta saatavien palvelujen esittelyyn, selailuohjelmien käyttöön WWW:ssä, sähköpostiin ja sen käyttöön kaukopalvelussa, postituslistojen ja keskusteluryhmien tekoon, tiedonsiirtoon ja -etsintään. Opettelimme myös Telnet -etäyhteyksien käyttöä. Kouluttajilta ja koulutettavilta vaadittiin pitkää pinnaa, sillä yhteydet toimivat huonosti ja koneen ääressä koettiin turhauttavia hetkiä.

Monet: Lappikuvia ja erikoistietopalvelua Lapin kirjastostrategia ja seutuselvityksiä

Aurora kirjastot halusivat koota Lappia koskevat tiedot paitsi kirjastoista myös museoista ja tutkimuslaitoksista yhteiseen klusteriin. Syntyi Monet 1998, jonka tavoitteena oli Lapin kulttuuriklusterin luominen. Hanketta ryhtyi vetämään Maija Koponen. Toimintakäytäntöjä hiottiin ja viilattiin yhteistyön mahdollistamiseksi. Aina se ei ollut helppoa, mutta me selvittiin. Asiakkaalle helppona näyttävä lopputuote on osoitus palvelun tuottajan ammattitaidosta. Manet- ja Monet- projekteista samoin kuin myöhemmin 2000-luvun aikana tehtyjen Lapin kirjastostrategian ja seutuselvitysprojekteista voi lukea lisää laadukkaasti toimitetuista loppuraporteista.

Tutamnet: Tietoverkkoja hyödyntävää koulutusmallia kehittämässä

Lapissa aloitettiin Rovaniemen ammattikoulutuksen kuntayhtymän/Rovaniemen terveys- ja sosiaalialan oppilaitoksen organisoimana (v. 2000) Tutamnet –tutkintotavoitteisen ammatillisen koulutuksen kehittämishanke. Oppilaitosten lisäksi hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Lapin läänin neljä kuntaa, Inari, Kittilä, Ranua ja Utsjoki. Projektin tavoitteena oli luoda pysyvä toimintamalli tietoverkkoja hyödyntävästä koulutuksesta Lapin lääniin, jonka avulla opiskelijat voisivat omalla paikkakunnallaan suorittaa tutkintoja. Opiskelijoiden tueksi kuntiin haluttiin perustaa oppimiskeskuksia, joissa opiskelijat saisivat tukea opinnoissaan tutoreiden avulla. Inarissa kirjasto ja kirjastotoimenjohtaja oli nimetty tutoriksi. Muissa kunnissa kansalaisopistot ja niiden rehtorit olivat tutoreina. Tutorit osallistuivat hankkeessa järjestettyihin koulutustilaisuuksiin, verkko-ohjaukseen ja oppimateriaalin tuottamiseen. (Tutamnet: Verkko-oppimisen virrassa, kokemuksia ja tuloksia tutkintotavoitteisen ammatillisen koulutuksen verkko-opiskeluhankkeesta. 2003). Tämänkin projekti oli päänavaus omalla sarallaan ja levisi laajemmin käyttöön vasta 2010-luvulla.

Lapin kirjaston kehittäminen

Menossa sivistystoimen virkistyspäivä

Kirjastoilla on tärkeä rooli kunnissa ja kaupungeissa asukkaiden hyvinvoinnin edistäjinä ja kirjaston vaikutus voi ulottua hyvinkin laajalle yksittäisen ihmisen elämässä kuten olemme huomanneet koronaepidemian aikana. Meidän tulee seurata aikaamme ja reagoida nopeasti.

Lapin kirjastot ovat painineet laman kourissa tämän tästä ja olemme joutuneet perustelemaan olemassaoloamme joskus järeinkin keinoin. Tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys on haastanut kirjastoja ja muita organisaatioita muuttamaan rakenteitaan ja panostamaan yhteisyöhön. Myös kirjastopoliittinen ohjelma on suositellut paikallisten ja alueellisten kirjastostrategioiden laatimista.

Lapin kirjasto on perustettu asteittain vuosien 1992-2016 aikana. Lapin kirjastossa toimiminen sisältyy tätä nykyä kuntien kirjastopalveluprosessiin. Kirjastojen välinen toiminta on perustunut vahvaan luottamukseen, väljiin sopimuksiin ja asukaslähtöiseen panostamiseen resurssien tuottamisessa. Nähdäkseni nykyinen väljästi ohjattu verkosto-organisaatio on mahdollistanut raskaista ja kalliiksi tulevista hierarkioista vapaan kumppanuusverkoston, jonka resurssit on voitu suunnata suoraan palvelutuotantoon. Se on ohjautunut itsenäisten toimijoiden avulla, ollut avoin ja strategisesti reaaliaikainen. Tällaisen verkoston asema on ollut lisäarvon tuottaminen kumppaneille.

Lapin kirjastostrategia on hyväksytty vuosille 2017-2020 ja sen päivittäminen on ajankohtaista. Lapin kirjaston palvelurungon edelleen kehittäminen edellyttää paitsi kunnan ohjausjärjestelmien kehittämistä myös Lapin kirjaston sisäistä kehittämistä, jossa on tärkeää toiminnan samansuuntaisuus sovittujen arvojen ja strategioitten kanssa. Lapin kirjaston strategiaan ja arvojen työstämiseen tulee panostaa. Arvojen olemassaolo ja niistä kiinnipitäminen on erityisen tärkeää Lapin kirjaston kaltaiselle heterogeeniselle organisaatiolle.

Lapin kirjastostrategian lähtökohtana tulee olla win, win –periaate. Aikoinaan kynnyskysymyksenä oli, että kukin kirjasto sitoutuu maksamaan asukasluvun mukaisen osuuden yhteisistä menoista. Tämä tulisi ottaa huomioon myös kokoelmiin panostamisessa. Riskien ja kustannusten jakamisen myötä uusia innovaatioita voidaan hyödyntää tehokkaammin ja nopeammin. Kuntia tulee muistuttaa yhteisillä kannanotoilla, jos maksu- tai muita sitoumuksia ei noudateta.

Lapin kirjaston henkilöstrategian kulmakiviä ovat olleet yhteinen henkilöstö- ja täydennyskoulutusohjelma, jonka pohjana on henkilöstön osaamiskartoitus (vuonna 2016) Tämä on ollut hyvä apuväline henkilöstön täydennyskoulutuksen suunnittelussa. Osaamiskartoituksia kannattaa tehdä aika-ajoin, koska väki ja tiedontarpeet vaihtuvat.

Kirjastojen johtaminen on tärkeä osa Lapin kirjaston strategiaa

Kirjastojen menestyksellinen hoitaminen edellyttää hyvää johtajuutta ja se on yksi keskeinen osa kirjaston ydinprosesseja. Kirjaston johtajan keskeisimpänä tehtävän on strategisen johtamisen keinoin varmistaa kirjaton tulevaisuus ja menestyminen toimimalla yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Johtamistyö on erityisen haasteellisena monesta eri syystä. Esimiestyöhön kuuluu olennaisena osana raskain vastuu organisaation tavoitteellisen toiminnan ylläpitämisestä sekä sen tuloksellisuudesta. Kirjastoissa tapahtuneet muutokset, verkostoituminen, uudistuneet työmuodot ja entistä kovemmat suoritusvaatimukset, tuovat osaltaan haasteita johtajuudelle. Liekö tämä syynä siihen, etteivät johtajan pestit herätä enää niin suurta kiinnostusta kuin aiemmin?

Rönsyilystä perustehtävän hoitoon

Kirjastojen perustehtävä on mielestäni hämärtynyt myös Lapin kirjastossa. Kirjastoissa pitää panostaa kokoelmiin ja tietopalveluun, kirjallisuuden ja lukemisen edistämiseen sekä henkilökunnan tiedonhallintataitojen ylläpitämiseen. Minkään muun organisaation perustehtävään nämä eivät sisälly. Kirjastohenkilökunnalla tulee olla selkeä näkemys tehtävästään, joka on sisäistetty niin, että sen osaa unissaankin julkituoda.

Kirjastoja ei tule rakentaa olohuoneiksi, vaan kirjojen ja tiedon tarvitsijoiden tarpeisiin, kuten Jorma Etto sanoi hänestä tehdyssä haastattelussa. Kirjastotilat tulee olla selkeästi asiakkaalle avautuvia ja itseohjautuvia. Kirjastossa pitää olla erilaisia tiloja, joita voidaan muunnella eri tarkoituksiin. Hetkellinen medianäkyvyys erilaisten romppeiden lainaajina ja säilyttäjinä ei ole kirjaston perustehtävää. Meidän ei kannata myöskään haalia itsellemme sellaisia tehtäviä, jotka joku muu tekee paremmin ja niille tarkoitetuissa tiloissa.

Digiyhteiskunnassa pärjääminen edellyttää kirjastohenkilökunnalta monimuotoista aineiston ja teknologian hallintaa sekä laaja-alaista asiantuntijuutta vaativien tiedonsaantipalvelujen ja verkkoaineistojen tuottamisessa. Verkoissa toimiminen ja verkkopalvelujen tuottaminen silloin, kun toiminta edistää perustehtävää on perusteltua. Henkilökunnan tulee olla keskimääräistä osaavampaa kuin asiakaskuntansa.

Verkostoituminen eri asiantuntijoiden kanssa on eräs tasokkaan toiminnan turvaamisen ja kehittämisen toimintatapa. Yhteistyö mahdollistaa parhaan asiantuntemuksen käytön kussakin organisaatiossa. Kullakin verkoston jäsenellä on erityisosaamista, jota verkoston muut jäsenet voivat hyödyntää. Pienet yksiköt pystyvät palvelemaan tehokkaammin ja kattavammin verkostoitumisen ansiosta ja saamaan kustannussäästöjä. Riskien jakamisen myötä uusia innovaatioita voidaan hyödyntää tehokkaammin ja nopeammin. Ilman kumppaneita ja verkostoja on vaikeaa pysyä osaajana.

Hullu saa olla mutta ei tyhmä

Lapin kirjastojen johtoryhmä muisti pitkäaikaista jäsentään

On ollut ammatillisesti ilo ja haaste työskennellä oman kuntani Inarin kirjastotoimessa lähes 50 vuotta ja olla mukana Lapin kirjaston synty- ja rakennusvaiheissa. Kirjastojen johtajat ja yhteistyökumppanit ovat vaihtuneet vuosikymmenien aikana ympäri Suomea ja Lapissakin useampaan kertaan. Nyt on minun vuoroni lähteä. Muistelen ilolla kaikkia niitä tuhansia tapaamisia ja ihmisiä, joita olen vuosien varrella tavannut ja joiden kanssa olen saanut työskennellä eri foorumeilla. Ihmisiä on ikävä, mutta työtä ei niinkään.

Toivotan teille hyvät tulevaisuuden johtajat halua kehittyä työssänne. Olkaa uteliaita ja avoimia uudelle, mutta älkää ottako enempää kuin on tarpeen. Jakakaa vastuuta ja ottakaa työkaverit mukaan. Kannustakaa ja rohkaiskaa. Älkää pelätkö haasteita. Maailmasta ei ole raha loppunut. Sitä pitää vain osata hakea ja perustella. Hullu saa olla mutta ei tyhmä.

Eija Leivo
Inarin kunnankirjasto

Tekijä:

Kirjava kirjasto on Lapin kirjastojen vinkkausblogi. Kirjoittajina toimii Lapin kirjastojen henkilökunta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s