Kategoria(t): kirjastopalvelut, kirjastotyö

Mukavia muistoja ja arvokasta työtä!


Unelmat voivat joskus toteutua! Olen jo yli puoli vuotta saanut olla töissä tässä Kittilän kirjastossa oppisopimuksella, sillä täydennän nyt aikaisempia tutkintojani kirjasto- ja tietopalvelujen opinnoilla. Elän nyt todellakin keskellä omaa toteutunutta haavettani, enkä ole voinut välttyä niiltä vanhoilta muistoilta, joita tämä työ on esiin nostanut. Hyvin usein huomaan palaavani sinne lapsuusvuosiin, jolloin elin vanhempieni kanssa kotona Sodankylän Lokassa. Olin uskollinen ja ahkera kirjastoauton asiakas.  

Meitä lapsukaisia, Lokan kylän tyttöjä ja poikia oli 80-luvun alussa useampikin vekara kirjastoauton asiakkaina. Anelman Baarin edessä odottelimme Kuivilan Aulista ja kirjastoautoa valmiina jonossa ja intoa hihkuen. Ensimmäisestä paikasta jonossa todellakin taisteltiin joskus jopa asfaltti-ihottumaan asti ja siihen syynä olivat autossa olevat sarjakuvakirjat Lucky Luke, Asterix ja Tintin seikkailut. Alahyllylle oli pakko päästä konttaamaan ensimmäisenä ja valitsemaan, mikäli halusi mukaansa niitä uusimpia julkaisuja.  

Kirjastoauto on tärkeä palvelu

Sarjakuvista hyppäsin seuraavaksi nuortenromaanihyllyyn. Anni Polvan Tiina-kirjoista kaikki alkoi ja sen jälkeen oli saatava Neiti Etsivät, Viisikko-kirjat, Dana-tytöt, S.O.S. ja Seikkailu-sarjakin vielä päälle. Niiden kirjojen tarinat jäivät pitkäksi aikaa elämään meidän sivukylän tyttölasten arkeen. Me nimittäin keksimme kaikenlaisia erilaisia leikkejä kirjoista ja roolihahmot löytyivät suoraan kirjojen kansista. Kukapa olisi uskonut, että Lokassakin keskellä kylää seikkailivat ilmi elävät Dana-tytöt Louise ja Jean, jotka silloin selvittivät arvokkaiden postimerkkien varkautta. Hurjan jännittävää! Voi sitä nostalgian värittämää tunneaaltoa mikä minut valtasi, kun löysin täältä Kittilän kirjaston hyllystä näitä samoja paljon luettuja ja minulle hyvin rakkaita kirjoja.

Kirjastoauton kuljettaja Aulista ja hänen kanssaan työskentelevää kirjastovirkailijaa ihailin kovasti. Olin kuullut, että he olivat niin mukavia, että heille yhdellä kylämme pysäkkipaikalla tarjotaan jopa kahvit. Seurasin työskentelevää kirjastovirkailijaa tarkasti ja painoin mieleeni lainauksen eri työvaiheita. Tuo nainen oli myös pienen lapsen näkökulmasta katsottuna erityisen tärkeässä ammatissa ja hyvin kouluttautunut. Hänestä tuli eräänlainen idoli. Miten kaunis käsiala hänellä olikaan! Opettelin päiväkausia uudestaan ja taas uudestaan kirjoittamaan mahdollisimman hyvällä käsialalla, sillä kuvittelin vain kauniilla tekstillä kirjoittavan aikuisen voivan saada töitä kirjastovirkailijana. Myös kirjastotyö siirtyi leikkeihin. Haaveilin, että joskus jos edes viikon elämässäni voisin olla kirjastovirkailijana ja kirjoittaa kauniisti kirjastokorttien numeroita ja eräpäiviä kirjan takakannessa olevaan korttiin. Nykypäivän kirjastoalan koukerot ovat kyllä nyt sen verran minulle jo avautuneet, että tiedän haasteita työssä todellakin riittävän ja olevan ihan toisenlaisia, kuin käsialan selkeys tai kauniit numerot.  

Vieläkin hyvin voimakkaita tunteita herättää kirjastotyössä ihan uusi, koskematon kirja. Se miltä kirjan kansi tuntuu käden alla ja se uskomaton uutuuden tuoksu oli lapsuudessani vain haavekuva. Kirjat olivat hintavia, jonka vuoksi en koskaan saanut uutta kirjaa itselleni. Joulun jälkeen oli jännittävää mennä ystäväni luokse katsomaan, minkälaisia lahjoja hän oli saanut perheeltään. Siellä istuin uusien kirjojen keskellä ja nuuskuttelin niiden tuoksua ja sivelin kirjojen pintaa kuin kalleinta aarretta. Uusi kirja oli minulle uusi seikkailujen aarrearkku. Kirjaston merkitys korostui, kun lainakirja oli se ainoa mahdollisuus päästä mukaan siihen uskomattomaan avaraan maailmaan mitä kirjojen kautta lapselle avautui. Nykyään kirjan elinkaari on lyhentynyt ja uutuuksia ilmestyy useammin, mutta silti se aina sykähdyttää pöydällä, uusi avaamaton kirja. 

Nuoruusvuodet tulivat. Pääsin suureen maailmaan kouluun, oikein maalikyliin eli Sodankylään. Kirjastorakennus Sodankylässä oli kirjastoauton jälkeen pelottavan iso ja sokkeloinen ja tunsin itseni niin epävarmaksi hortoillessani siinä etuoven edessä. Ajauduin aina vain lastenosastolle sarjakuvien ääreen. Sehän oli siinä heti ensimmäisenä lähellä pääovea. Oikeasti en vain osannut tai uskaltanut mennä peremmälle kirjastoon. Pienen kirjastoauton asiakkaana en tiennyt mitä ja mistä löytäisin. Mikä meni pieleen? Ujous voitti. Koskaan en edes harkinnut kysyväni apua kirjastovirkailijalta. Koskaan en pyytänyt, että voisiko joku minulle esitellä kirjastoa ja näyttää mitä kaikkea talosta löytyy. En kysynyt, kun en kehdannut ja halunnut vaikuttaa ihan Toope Tietämättömältä kirjastovirkailijan silmissä. Kyllä, toopeilua oli vain se, että olin kysymättä, olin pyytämättä. Lukeminen jäi vuosiksi. 

Vihdoinkin 46-vuotiaana olen päässyt opiskelemaan tätä kirjastoalaa. Olen halunnut ottaa muistoistani ja kokemuksistani myös opiksi. Yritän ajatella täällä kirjastossa asioita hyvin asiakaslähtöisesti ja peilaten omia kokemuksiani tähän päivään. Lähijaksot suoritan Haapaveden Opistossa, jossa on jo yli 15 vuoden ajan voinut kouluttautua kirjastoalalle. Olemme siellä myös perehtyneet asiakaspalvelun laatuun. Teimme kerran tehtävän, jossa ideana oli kuvailla itselle tapahtunut ikävin kokemus kirjastossa asioinnista. Oli kyllä hyvin silmiä avaava harjoitus, kun kaikki kerroimme toisillemme niistä kokemuksistamme. Tarinointi päättyi onneksi nauruun, sillä onneksi oikeasti tuo kaikki voisi koskaan sattua yhdelle ja samalle asiakkaalle, sen verran siellä oli kaikkea kummallista ja ihmeellistä tullut eteen.   

Olemme opinnoissa puhuneet myös alan haasteista. Lapset ja nuoret ovat nyt heitä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa kirjastopalvelujen tulevaisuutta ajatellen. Itselleni on noussut tärkeäksi, että myös lapsi ja nuori asiakkaana tulisi aina huomioiduksi tullessaan sisälle kirjastoon. Asiakkaan on ehkä vaikea pyytää apua, mutta onneksi me kaikki olemme siellä asiakkaita varten ja me nimenomaan osaamme tarjota apua. Puhumme heille siten, että kirjastojen luokitusjärjestelmästä ja alan termeistäkin tietämätön ymmärtää mitä tarkoitamme. 

Toivoisin, että te kaikki kirjastojen arjessa asiakkaita palvelevat oman alanne ammattilaiset muistaisitte, että olette merkittäviä roolimalleja, kasvattavia aikuisia ja teette äärimmäisen tärkeätä työtä. Jo pienelle lapselle juuri te voitte olla se esikuva ja innoittaja monin eri tavoin. Kirjastoauton käynti sivukylällä on niin tärkeä palvelu edelleen myös näinä päivinä, että toivoisin autojen olevan kunnissa käytössä vielä hyvin pitkään. Te oikeasti jätätte jäljen näihin pieniin tulevaisuuden tekijöihin, oman näköisenne muistijäljen. Puhumattakaan niistä kaikista muista palveluista, joita te digiloikan, saavutettavuussuositusten ja monen projektin ja hankkeen keskellä tarjoatte asiakkaillenne. Olette tärkeällä paikalla tekemässä aina vain merkityksellisempää työtä tässä koko ajan muuttuvassa yhteiskunnassamme. Muistakaa arvostaa ja kiittää myös itseänne!


Iloista ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille!

toivottelee Heli Kittilän kirjastosta 

Tekijä:

Kirjava kirjasto on Lapin kirjastojen vinkkausblogi. Kirjoittajina toimii Lapin kirjastojen henkilökunta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s