Eikö Ylpeys ja ennakkoluulo oikein nappaa? Ehkä sinulla on ennakkoluuloinen asenne klassikkoja kohtaan. Ehkä sinulta meni ohi kirjassa olevat zombit. (Kyllä, zombit.) Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit tuo kaikkien romanttisten kirjojen – ja elokuvien – äidin lähemmäs nykylukijaa. Terävä dialogi ja zombihyökkäyksillä höystetyt kohtaukset viihdyttävät, mutta Grahame-Smith ei kuitenkaan himmennä alkuperäisen teoksen loistoa vaan pysyy uskollisena sen hengelle. Kirja on poikinut myös esi- ja jatko-osan sekä elokuvan.
”Herra Bennetin elämäntehtävä oli pitää tyttäret elossa. Rouva Bennetin elämäntehtävä oli saada heidät naimisiin.” (Grahame-Smith)
Maailmassa on se ihana piirre, että asioita voi tulkita ja tarkastella haluamallaan tavalla. Esimerkiksi Amanda Grangen teoksessa Mr. Darcy, Vampyre tuodaan esille aivan pätevä, jokseenkin yliluonnollinen selitys Darcyn varautuneelle käytökselle. Jo Bakerin teoksessa Longbournin talossa sen sijaan Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumia tarkastellaan realistisesta näkökulmasta Bennettien palvelusväen kautta.
Erilaisia näkökulmia ja genrejä on käytetty myös Ylpeyden ja ennakkoluulon jatko-osissa. Rikoskirjailija P. D. Jamesille luonnollinen valinta on murhamysteeri ja hänen teoksessaan Syystanssiaiset Darcyjen tanssiaisvalmistelut saavat yllättävän käänteen. Rakkausromaaneja kirjoittava Amanda Grange sen sijaan yhdisti taitonsa egyptologi Jacqueline Webbin kanssa, mistä syntyi Pride and Pyramids. Romantiikkaan taipuu myös Linda Berdoll teoksessaan Mr. Darcy Takes a Wife.
Ja jos olet lukenut edellä mainitut teokset, ainahan on Ben H. Wintersin Järki ja tunteet ja merihirviöt.
Kirjoittaja: Lotta K. – Rovaniemen kirjaston harjoittelija