Piisamiturkki ja muita kertomuksia Hannu Väisäseltä


piisamiturkki

Hannu Väisänen on minulle uusi tuttavuus. Tietysti nimenä tiedän ja tunnistan hänet jo vuosien takaa, mutta vasta nyt tartuin ensimmäistä kertaa hänen tuotantoonsa. Nyt tuntuu siltä, että taisin osua kultasuoneen, nimittäin ainakin tämä lukemani novellikokoelma Piisamiturkki ja muita kertomuksia (Otava, 2015) osui ja upposi heti ensi lauseista lähtien.

Kokoelman kertomukset sijoittuvat eri puolille maapalloa: kirjassa seikkaillaan ainakin Japanissa, Ranskassa, Amerikassa, Norjassa ja tietysti myös koto-Suomessa. Tarinoissa tavataan myös perin erikoisia ihmisiä, muun muassa kovaa vauhtia dementoituva tupakkamiljonääri, sukupuolenvaihdoksesta haaveileva ruokakauppias sekä japanilainen nukkemestari, joka osoittautuu suureksi Sibelius -ja Suomi -faniksi. Tapahtumapaikat on kuvattu niin tarkasti ja aidon tuntuisesti, että jokaisen tarinan voi uskoa todeksi.

Kertomuksessa Brooklynin korkein kohta ollaan paahtavan kuumassa Brooklynissä. Kertoja ja hänen ranskalainen ystävänsä päätyvät kadulla tapaamansa hieman oudon amerikkalaismiehen kotiin kylmän juoman toivossa. Loppujen lopuksi selviää, että mies haluaakin esitellä uusille eurooppalaisille tuttavilleen paitsi keräämiään oopperalaulajien nimikirjoituksilla varustettuja valokuvia, myös vanhoja, hieman jo suttuisia pornoelokuvia.

Tarina piisamiturkista sijoittuu Suomeen. Se on kertomus Anteron äitipuolesta, joka kantaa jatkuvasti yllään hienoa piisamiturkkia. Muuta hienoa ei äitipuolessa sitten oikein olekaan. Isästä hän ottaa eron melko lyhyen yhdessäolon jälkeen, mutta ei luovu piisamiturkistaan. Vuosien jälkeen Antero päätyy uteliaisuudesta äitipuolensa talolle, jossa tämä asuu yksin erakkona piisamiturkkeineen ja lukemattomine tyhjine viilipurkkeineen. Surkean oloisen elämänsä päätteeksi äitipuolesta ei sitten lopuksi jää jäljelle edes sitä piisamiturkkia. Se ei huoleta Anteroa, sillä häntä äitipuolen kohtalossa mietityttävät ihan muut asiat.

Jossain kirjan esittelytekstissä mainittiin, että tarinat olisivat kirjailijan omakohtaisia kokemuksia. Tiedä häntä, mutta hauskoja, taitavia ja ennen kaikkea viihdyttäviä ne joka tapauksessa ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: