Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat, Otava 2010
Vera ja István Adorján tekevät kaksoisitsemurhan vuonna 1991. Istvan oli 81 vuotias, parantumattomasti sairas eikä halunnut kuolla hitaasti sairauteensa. Vera oli täysin terve, kymmenen vuotta miestään nuorempi. Vera oli usein elämänsä aikana sanonut tappavansa itsensä jos Ivan kuolisi.
Juutalainen Istvan oli kuin ihmeen kaupalla pelastunut keskitysleiriltä. Vera oli väärennettyjen papereiden avulla selvinnyt sota-ajan Unkarissa. Myöhemmin he pakenivat Unkarista Tanskaan. Siellä he elivät keskiluokkaista elämää, Isvan hammaslääkärina, Vera kotiäitinä.
Heidän pojantyttärensä Johanna ryhtyy 16 vuotta isovanhempiensa kuoleman jälkeen tutkimaan arkistoja, haastattelemaan elossa olevia ystäviä ja sukulaisia saadakseen selville millaisia ihmisiä hänen isovanhempansa olivat. Mikä sai heidät suunnittelemaan ja toteuttamaan tekonsa. Vaikuttivatko isoisän kärsimykset keskitysleireillä hänen päätökseensä päättää itse elämänsä silloin kuin itse on valmis kuolemaan. Oliko isoäidin teko rakkautta vai itsekkyyttä, kenties pelkoa? Miten maailman herttaisin mummo kykeni järjestämään yhteisen lopun puolisolleen ja itselleen.
Samalla Johanna miettii omaa identiteettiään. Isovanhemmat olivat Unkarin juutalaisia, hänen isänsä oli varttunut Tanskassa, Johannan äiti oli saksalainen. Hän itse asui Saksassa. Miten juutalaisuus vaikuttaa hänen identiteettiinsä? Onko hän edes juutalainen? Vai onko joku tapa tyypillinen juuri unkarilaisille, vai sittenkin juutalaisille?
Kirjassa on fiktiivisesti kerrottu isovanhempien viimeinen päivä. Muutoin kirja perustuu tosiasioihin. Kirja toteaa asiat ja tapahtumat kiihkottomasti ja selkeästi.
Johanna Adorján on koonnut mielenkiintoisen tarinan juutalaispariskunnasta joka päätti oman elämänsä vakaan pohdinnan tuloksena, itse valitsemanaan ajankohtana.
Kirjava kirjasto 