Pihkatappi Lukupiirissä


 

-Missä se äiti nyt?
-Taivaassa veikkonen se nyt on äitis. Istuu pilivenreunalla siellä ja kahteloo, että voi kunpa se muistas tuo meijän Jussi joka ilta harjata hyväks hampaasa ja ruppeis muanviljelijäks kun ee oo tälle paikalle muita jatkajia tiijossa, kun ee tuo isäs sua uutta akkoo otettua.
-Vilikuttaako se äiti sieltä taivaalta?
-Minkäpä tähen se ee joskus suata vilikutellakkii.
-Vilikutanko minä takasin?
-No minusta nähen.

 

Pihkatappi 005

 

Halusimme Sodankylän  kirjaston lukupiiriin vaihteeksi jonkin hauskan kirjan. Olimme lukeneet niin monta raskasta teosta ja keskustelleet niistä sydän väpättäen. Joku ehdotti Pihkatappia. Siinä on savon murretta ja kehuttu hauskaksi. Voittanut Savonia –palkinnon ja Kalevi Jäntin –palkinnon. Esikoisteos. Nuori kirjailija. Argumentit olivat vastaansanomattomia. Kirja valittiin.

 

Olin lukenut Pihkatappia muutaman sivun, kun kurkussa tuntui pala. Luin pidemmälle ja pala suureni niin, että henki ei enää kulkenut. Silmistä valui vesi, koska henki ei kulkenut. Kurkkua piti selvitellä, köhiä ja kröhiä. Mutta pala ei lähtenyt mihinkään, se pieneni hieman, niin että henki pihisi sen ohi jotenkuten vaivalloisesti. Kirja piti laskea kädestä, katsoa kaukaisuuteen ja lepuuttaa sydäntä. Hauska kirja! Niinpä niin. Koitin kokeeksi naurahtaa, mutta naurunpoikanen törmäsi heti kurkussa jököttävään palaan ja putosi vatsaan kuin mustaan aukkoon. Se ei yrittänyt nousta uudelleen.

 

Miten nuori mies, Antti Heikkinen, voi kirjoittaa näin? Kuinka hän osaa asettua eri sukupolvien asemaan, eri sukupuolien vaatteisiin ja pään sisään, sydämen sisään? Miten hän osaa kuvata ne monet tilanteet, joissa sanattomasti välittyy viestejä, tunnelmia, suuria käänteitä? Hän kutoo tarinaa tästä päivästä, kietoo sitä yhteen vanhojen tapahtumien kanssa. Aikatasot vaihtuvat, tarinat vaihtuvat ja kuitenkin niistä tulee yksi iso kertomus.

 

-On kuin kirjailija olisi kirjoittanut minun elämästäni, sanoo lukupiiriläinen. Toinen vahvistaa. Ikäeroa meillä on kirjailijaan monta kymmentä vuotta. Olemme lääpällään. Jokainen vuorollaan ylistää kirjaa estottomasti. Kirjasta on löytynyt myös huumoria ja moni on nauranut. Nauramme nytkin. Pihkatappi on irti!

 

Tiina, lukupiiriläinen Sompiosta

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: