Luostareiden historiaa


Takala, Vesa: Sielun saarille – Suomen lähialueiden luostareita. 144 s. Kirjapaja, 2014.

Jostain syystä 180px-Sielun_saarilleluostarit ja niiden historia kiehtovat minua henkilökohtaisesti. Tässä on taas yksi mielenkiinnon kohde. Tällä kertaa nojatuolimatkailen Venäjän ja Viron luostareihin, nämähän sijaitsevat loppujen lopuksi hyvin lähellä meitä. Pääsen luostareihin sisälle kirjan suurikokoisten, herkkien kuvien kautta, näin voin tutkailla, ainakin pääpiirteissään –  luostarien historiaa sekä pyhäinjäännös- ja taideaarteita. Esittelen tätä kirjaa sinullekkin hiukan, ehkä kiinnostut.

Voi sanoa, että teoksen kirjoittajat, Vesa Takala ja Jyrki Härkönen ovat hyvin perehtyneet aiheeseensa, he kertovatkin kiertäneensä luostareita kymmeniä vuosia. Takala toimii ortodoksisen kirkon rovastina, hän on kuvannut suurimman osan kirjan kuvituksesta. Jyrki Härkönen taas on tietokirjailija, hän on kirjoittanut erityisesti ortodoksiseen uskoon liittyen. Teoksessa luostarit on jaoteltu kahdeksaan lukuun. Alussa käsitellään Pietarin alueen luostareita, sitten Laatokan, Syvärin, Äänisen ja Vienanmeren alueen luostarit, lopuksi poiketaan Novgorodin ja Pihkovan luostareissa sekä Viron kahdessa ortodoksiluostarissa. Luostareitahan on satoja näillä alueilla, teos esittelee niistä kuitenkin noin parikymmentä.

Yksi esitellyistä paikoista nostaa erityisesti mieleen erään lukemani teoksen – ja monelle muullekin lukijalle ehkä. Tuossa kirjassa omakohtaisia kokemuksiaan kuvailee A.Solzenitsyn. Kirja on Vankileirien saaristo ja paikka on Solovetskin saarilla sijaitseva Solovetksin luostari. Tämä paikkahan suljettiin 1920- luvulla ja siitä tuli pian sulkemisensa jälkeen vankien keskitysleiri, joka sai paljonpuhuvan nimen ”Venäjän Golgata”.  Venäjän vallankumouksen aikaan melkein kaikki luostarit suljettiin, papiston jäseniä ammuttiin tuhansittain, kirkkoja ja luostareita, sekä niiden omaisuutta hävitettiin ja ryöstettiin. Teosta tutkaillessa on hienoa nähdä näiden historiallisten rakennusten elpyminen, nähdä kuinka ne vetävät jälleen pyhiinvaeltajia ja matkailijoita puoleensa. Solovetskin luostarikin toimii nyt museona ja on suosittu matkailukohde.

Takala ja Härkönen pohtivat myös miksi nykyajan ihmiset etsiytyvät luostarin rauhaan, mikä pyhiinvaellusmatkoissa nykyihmistä kiehtoo, mitä luostarit merkitsevät nykypäivän ihmisille, mikä niissä kiinnostaa jälleen? Suunnittelemani pyhiinvaellusmatka – ensi kesänä Santiago de Compostelaan – sai lisäpuhtia tämän kiehtovan kirjan luettuani. Kirjassa esitellyt luostarit sijaitsevat vakiintuneiden pyhiinvaellusreittien varrella. Kirjan tekijät neuvovat kylläkin, ettei näihin paikkoihin kuitenkaan tule yksin lähteä, ainoastaan oppaan keralla.

Omakohtaisesti jään – niin tässä teoksessa, kuin yleensä näissä viimeaikoina ilmestyneissä luostareista kertovissa kirjoissa –  kaipaamaan siellä asuvien ihmisten omakohtaisia kokemuksia luostarielämästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: