Allas vai eikö allasta – kaksi kirjaa vesistörakentamisesta


Vuotos – vastasatanut uusi lumi               Pirkko Hyvönen, 2014 Nordbooks   Vuotos

Sana Vuotos tuskin jättää ketään lappilaista kylmäksi. Herää tunteita sekä tekoaltaan rakentamisen

puolesta että sen rakentamista vastaa. Ja välinpitämättömät  tuskailevat ”eikö tämä jankkaus koskaan lopu”.

Pirkko Hyvönen valitsi esikoisromaaninsa nimeksi Vuotos : vastasatanut uusi lumi. Talvisesta alaotsikosta huolimatta itselleni kirjan nimestä tuli mieleen kesäiset kuvat Vuotos-soudusta, ihmisistä niittämässä altaan alle jäämässä olevia niittyjä. Tarinan tapahtumapaikka olisi jossain kauempana pohjoisessa,

suunnitellun tekoaltaan paikkeilla.

Mutta mielikuvani oli väärä. Kirja alkaa vahvalla luontokuvauksella Kemijärven Ailangasta, minulle jo lapsuudesta paljon tutummista paikoista kuin tuo etäinen Vuotos. Kirjaimellisesti puut puhuvat, sekä kirjan alussa että lopussa.

Kirja on kertomus siitä kuinka vähäisen tiedon ja vähäisen saadun maksun kautta kosket siirtyivät aikoinaan jokiyhtiöille. Tästä seurasi riitaa perheissä ja sukujen kesken. Eräässäkin perheessä emäntä oli myynyt kosken isännän ollessa rintamalla. Vuosikymmenien ajan tämä aiheutti hiljaista katkeruutta ja kaunaa pariskunnan välillä.  Jokiyhtiöltä saatuja rahoja ei juuri käytetty ennen kuin vuosien päästä talon sähkötöihin. Perheen poika ajautui vanhempiensa ja oman lapsuudenkokemuksensa kautta Vuotoksen rakentamista vastustavan ryhmän aktivistiksi.

Toinen perhe joutui allas-evakoksi kahteen kertaan. Varsinkin perheen isälle tämä oli henkisesti raskas taakka. Vaimo ja lapset eivät surua kotiseudun menettämisen uhasta jaksaneet jakaa eikä ymmärtää.

Kuinka käy jokiyhtiön tiedottajan ja Vuotos-aktivistin tyttären rakkaustarina. Riittääkö keskinäinen rakkaus, kenen näkemys vesistörakentamiseen muuttuu? Voiko tällaisissa periaattellisissa asioissa muuttaa näkemystään?

Tiedämme ettei Vuotoksen tekoallasta rakenneta. Hyvösen kirja kertoo tarinan ensimmäisten vesivoimaloiden rakentamisesta ja niiden vaikutuksesta elannon saamiseen. Ihminen viljelee, rakentaa, kahlitsee jokia, hakkaa metsiä. Luonto reagoi joskus nopeammin joskus hitaammin. Mitkä ovat oikeita ratkaisuja ja kenen kannalta? Onko yhtä oikeaa tapaa toimia?

Toivottavasti kirjan nimi ei karkota niitä jotka haluavat lukea hyvää ihmis- ja luontokuvausta. Kirjan kieli on hyvää ja monipuolista, sujuvaa. Luonnossa liikkuminen on kuvattu aivan kuin itse olisi retkellä mukana. No, murresanoissa painotukset eivät koskaan ole aivan kohdallaan.

Pirkko Hyvönen kertoi kirjan julkistamistilaisuudessa halunneensa tuoda esiin sen kuinka huonosti ihmisiä kohdeltiin koskikaupoissa.

Yhtenä lähdeteoksena hän mainitsee Outi Autin tuoreen väitöskirjan Valtavirta muutoksessa.

Hyvösen kirjan  liitteenä on vesistörakentamisen suppea historia sekä valitus Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksestä.

Vuotos-kirja sai minut miettimään omaa tietämystäni vesistörakentamisesta. Lapsena tiesin, että voimaloista saadaan sähköä. Tarvittiin lisää sähköä, Kemijoki säännösteltiin tuottavammaksi. Lapsille ja lapsenlapsille esittelen kuvia Kemijärvestä:  Ailangan hietikot olivat pitkiä ja leveitä, nykyään ne ovat jyrkkiä vyöryviä rinteitä kapeine hiekkareunuksineen. Kalkonniemessä oli leveä hiekkaranta. Jokiniityiltä tehtiin heinää. Niiden ääriviivat näkyvät joessa keväällä ennen kevättulvia. Nykyään jos nousee talvella järven jäältä rantaan laiturin kohdalta, laituri on monen metrin korkeudessa.

Uiton loppuminen oli veneilyn harrastaville iloinen asia. Veneillessä täytyi tähystellä uppotukkeja vuosien ajan vaikka uitto oli loppunut.

Hyvösen Vuotos-kirja innosti minut tutkailemaan vesistörakentamisen historiaa vähän tarkemmin ja siinä oli hyvänä apuna dokumenttiteos:

Pyörteistä voimaa – historiikki Kemijoesta, 2013 (Olli Säynäjäkangas toim.)

Kirjaan on koottu yksityiskohtaiset tiedot kaikista Kemijoen vesivoimaloista, suunnitelmista toimintaan saakka. Kirjassa on runsaasti kuvia niin Kemijoesta virtaamassaPyörteistä voimaa

vapaana kuin joki valjastettuna sähköntuotantoon, rakennusajalta ja myös valmiista voimalaitoksista.

Omat lukunsa ovat saaneet voimaloiden lisäksi esim. Kemijoen uitto, kala-asiat ja Kemijärven säännöstely. Vapaasta Ounasjoestakin on luku. Yhden luvun nimi on Entäs Vuotos? Ensimmäisenä otsikkona on Vuotos-altaan värikkäät vaiheet, toisen Vuotos – jatkuva painajainen.

Kirjaa elävöittää aikalaisten omat muistelukset rakentamisesta, kalastuksesta tai vaikkapa uitossa työskentelemisestä.

Pyörteistä voimaa kirja antaa vesistörakentamisesta energisen kuvan. Sähköä piti saada teollisuuden tarpeisiin, esim. Isohaaran padon avulla saatiin elintärkeä silta yhteyksien luomiseen pohjoiseen toisen maailmansodan jälkeen. Sotakorvausten maksaminenkin mainitaan yhtenä voimalarakentamisen syynä.

Rakentaminen antoi työtä ja rahaa koko lääniin, hintana oli padotut kosket, menetetyt kalansaaliit ja rumat maisemat. Kirjaa selatessani ja hienoja kuvia katsellessani tuli mieleen, mikä oli tai tulee olemaan oikea ratkaisu sähköenergian saantimme turvaamiseen. Paljon on ihminen jo nyt muuttanut luontoa. Toisaalta jossain muualla maailmassa yksi tulivuorenpurkaus tai maanjäristys saa ihmisen, ei luonnon, tasapainon järkkymään. Luonto on elävä ja muuttuva.

Pirkko Hyvösen Vuotos-kirja palautti mieleen historialliset allastaistelut, samalla muistelin mitä omassa elämässä oli pinnalla noina vuosina.

Pyörteistä voimaa-kirjassa on asiatiedon lisäksi tosi meheviä kertomuksia jokivarren asukkaiden, niin syntyperäisten kuin junantuomienkin, kertomina.

Kemijoesta on kirjoitettu kolmisensataa kirjaa tai tutkimusta. Muutama maininta alla:

Autti : Valtavirta muutoksessa :  vesivoima ja paikalliset asukkaat Kemijoella, 2013

Linkola (toim): Entinen Kemijoki, 1967

Seppälä: Nykyinen Kemijoki, 1976

Pokka: Kemijoki :  minun jokeni, 1994

Järvikoski: Isohaaran padosta Kemijoen karvalakkilähetystöön, 1981

Ruuhijärvi: Kemihaaran allasalueen luonto, 1975

Tietoja Helena Ku
Kirjastovirkailija Kemijärven kirjastossa.

3 Responses to Allas vai eikö allasta – kaksi kirjaa vesistörakentamisesta

  1. Pirkko Hyvönen kirjoitti:

    Hei Helena!
    Kiitos kommenteistasi! Juuri tällaista palautetta olen odottanut. Monet muutkin ovat alkaneet kirjan luettuaan miettiä vesivoima-asioita. Itsekin kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa katsomassa mitä Luusuan kylälle oikein on tehty. Nykyään sellaisia mullistuksia ei enää tehtäisi. Eräs lukija sanoi, että jospa joskus tulevaisuudessa nuo padot puretaan, kun energiaa saadaan auringosta talteen paremmin.
    Sitä odotellessa, terveisin Pirkko Hyvönen

    • Helena Ku kirjoitti:

      Pirkko, kirjasi tarina oli tosi hyvä. Hyvä kirja jää näköjään elämää ”omaa elämäänsä” lukijan päähän.Oli aivan sattumaa, että mies luki samaan aikaan vesitörakentamiskirjaa. Siten molemmilla oli motiivi tulla kuulemaan kirjasi julkistamista, siellä oli hyvätunnelma. Kiitos kirjasta, jatkoa odotellaan.
      Helena

  2. Pirkko Hyvönen kirjoitti:

    Voi kun hyvä, että tulit! Oletko muuten katsonut kirjan facebook-sivuja? Sinne pääsee vaikka ei olisi omaa facebook-profiilia. http://facebook.com/vuotosromaani
    Hyvää joulua teille! terv. Pirko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: