Aika ja muistot


L

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi. Kääntänyt Kersti Juva. 157 s. WSOY, 2011

Luettujen kirjojen pitkässä rivissä on aina muutamia, jotka palaavat ajatuksiin aika ajoin. Julian Barnesin vuonna 2011 Man Booker-palkittu Kuin jokin päättyisi on yksi niistä. Tony Websterin opiskeluaikaan kuului ystäväpiiri, jonka erikoisin jäsen oli Adrian. Älykkäämpi, muita syvemmin ajatteleva poika pyörittää muita pikkusormensa ympärille sitä edes haluamatta. Filosofisissa keskusteluissa pohditaan mm. itsemurhaa filosofisena kysymyksenä (Camus).  Tonyn tyttöystävä Veronica, toinen individualisti, vie Tonyn vierailulle perheensä luo ja tapahtumalla on yllättävä ulottuvuus tulevaisuuteen ja keski-ikäisen Tonyn elämään. Kuka Adrian oli? Mitä oikeastaan tapahtui noina nuoruuden vuosina? Tonyn käsitys menneisyyden tapahtumista vaatii päivitystä, kun viesti nuoruuden ystävältä saapuu vuosikymmenten päästä? Sivumäärältään pieni kirja, mutta täynnä harkittua ja hallittua tekstiä miten ajan kuluminen muokkaa muistojamme nuoruuden tapahtumista ja teoistamme. Ja miten ihminen ei koskaan katsele itseään ja tulevaisuuttaan yhtä varmana omasta kaikkivoipaisuudestaan kuin kaksikymppisenä, ennen kuin aika ja kokemukset tuhrivat linssin. Miten helppoa onkaan muokata muistojemme sellaisiksi, etteivät ne satuta. Tai yksinkertaisesti unohtaa. ”Tässä saattaa olla yksi nuoruuden ja kypsän iän eroista: nuorena keksimme itsellemme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, vanhana keksimme vaihtoehtoisia menneisyyksiä toisille.”  

Kati L.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: