Kemijärvellä tapahtui ja tapahtuu


ANNAHAN OLLAKKAHAN : kertomuksia Kemijärveltä

(Toim. Lauri Akola ja Pentti Väyrynen, Kemijärvi 2012, 358 s., kuv)

Lions Club Kemijärvi on  julkaissut Kemijärven joulu-nimistä lehteä vuosina 2001-2010.  Verotusteknilliset syyt tekivät lehden julkaisemisen kannattamattomaksi.

Vuonna 2012 lehden toimittajat ilahduttivat kemijärveläisiä julkaisemalla  kirjan Annahan ollakkahan: kertomuksia Kemijärveltä.

Kirjaan on koottu joululehdissä olleita juttuja. Mainoksia ja ilmoituksia on karsittu, mutta juttuja on lisätty ainakin 70 sivun verran.

Annahan ollakkahan sisältää kemijärveläistä elämänmenoa noin sadan vuoden ajalta.

On henkilöhaastatteluja joissa haastateltava kertoo omalla murteellaan tarinansa.  Historian ja henkilöhistorian lisäksi kirjassa on muistoja sotavuosilta, koulunkäyntikertomuksia, oppilaitosten historiiikkejä.  Tapahtumia ihmisten elämästä ja elinkeinoista.

Yritystoimintaosiossa  kerrotaan kemijärveläisten yritysten tarinoita. Mm.  Salcomp, Pallaskylmä, Ikihirsi, Suomun  laskettelukeskus. Sadan vuoden aikana yhteiskunta on monella tavalla muuttunut, se näkyy myös Kemijärven elinkeinoelämän vaiheissa.  Salcompin ja Stora Enson tehtaiden nousu ja alasajo esimerkkeinä.

Vapaaehtoistyöta ja harrastustoimintaa kuvataan eri järjestöjen ja yhdistysten toimnnasta poimituin kertomuksin.Kerrotaan isännistä ja heidän ravihevosistaan. Ja muistetaan, että freestyle on tuonut olympiamitaleja Kemijärvelle.

Peräkkkäin listattuna näyttää siltä, että kirja olisi melkoinen sillisalaatti. Se, että lehdet on pilkottu aihepiireittäin uuteen järjestykseen kirjaksi, mahdollistaa kattavan sisällysluettelon.

Runsas kuvitus houkuttelee selailemaan kirjaa vaikkei ehtisikään lukea kokonaisia juttuja.

Erään jutuntekomatkan aikana otetun kuvan kuvateksti (haastateltava): ”Hoitaja tuli sanomahan, että mulle tulee vieraita. Mitä ne nyt satavuotiaasta ämmistä? Ja ko minä olen ollu vasta lentsussaki. Onko mulla kuinka hyvin tukka? Kyllä minä olen ryttyläjä, vanha kintaskasa. Onko se poski muka siliä”?

Mielenkiintoisia ovat myös kuvat jotka on otettu samasta paikasta sadan vuoden välein.

Sisällysluettelon otsikoissa on myös piilohuumoria: Saaralla 180 lasta, kelpais iltapäivälehden lööppiinkin.  Kemijärven tiibetinhanhet yllättivät lintututkijat, pakko lukea. Olipa kerran Kemijärven seminaari…

Pidän pienten paikkakuntien ihmisten omien tarinoiden tallentamista tärkeänä. Se, että ne saadaan kansien väliin näin hyvin, on kulttuuriteko parhaimmillaan. Tiedän toimittajien antaumuksella toteuttaneen kutsumustaan tallentaa ja  jakaa tietoa oman paikkakunnan tapahtumista ennen ja nyt.  Perinteisistä historiikeistä tamä kirja erottuu juuri siinä, että monet tarinat ja tapahtumat ovat aivan viime vuosilta.

Advertisements

Tietoja Helena Ku
Kirjastovirkailija Kemijärven kirjastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: