Tiina-kirjat: poikatyttönä hameessa ja essussa


Anni Polvan Tiina-kirjat ovat kuluneet monien tyttöjen käsissä. Kirjoista ensimmäisessä (ilm. 1956) Tiina muuttaa  kerrostaloon, jossa on paljon lapsia: tuleva paras kaveri Juha, talonmiesnaisyksinhuoltajan Kalle, hiljainen Elvi ja rikas nirppanokka Leila. Myös pihan pienemmät mainitaan, yleensä isompien leikkiin osallistujina tai yleisönä. Tiinan perheeseen kuuluu ankara kotiäiti, rakas isä ja kiusankappale isoveli Veli. Äidin mielisanat ovat: ”se on rumaa, kun pikkutytöt…”, joita hän jaksaa Tiinalle toistaa. Isä on lupsakka, Tiinan oma isä, jolle voi uskoa huolet. Veljen kanssa ei yhteiselo onnistu millään, vaan sisarukset ovat jatkuvasti toistensa hiuksissa, mutta tarpeen tullen sisarukset tukevat toisiaan.

Tiina-kirjat sijoittuvat Tampereelle, missä vielä käytiin kansalais- tai oppikoulua, kouluun piti pyrkiä ja ehtojakin saatiin, puhumattakaan jälki-istunnoista tai muistutuksista. Lapset leikkivät sekä välitunneilla että kotipihoissa, joissa oli puupinoja ja -vajoja ja pesutupakin löytyi leikkipaikaksi. Koko piha ympäristöineen oli yhteinen leikki- ja seikkailumaa, sisälle mentiin vain pakon sanelemana.

Kautta kirjasarjan on kuvattu Tiinan ja Juhan ystävyyttä. Juha on Tiinan mielestä parasta mitä voi olla, ”asiallinen”, luotettava, voimakas ja vaikka mitä! Tiina taas on Juhalle myös paras kaveri, mutta sitä ei ole helppo kertoa poikakavereille; voiko tytöstä olla kaveriksi? Juhan mukaan voi, Tiina uskaltaa mitä vain ja on melkein yhtä hyvä urheilussa kuin Juha, mutta onneksi ei parempi, sillä ystävyys loppuisi siihen. Sarjassa kuvataan ystävyksiä kaupungissa ja myös maalla, Tiinan rakkaan mummon luona.

Kirjat ovat aikakautensa tuote: tytöt pitävät hameita, pojat saavat tehdä suunnilleen mitä haluavat (ainakin enemmän kuin tytöt), isä voi polttaa savukkeita sisällä ja lapsillekin voi antaa tukkapöllyä tai jopa vitsaa.

Tiina on iloinen, sanavalmis poikatyttö, jonka suurimmat huolet liittyvät koulunkäyntiin tai hameen repeämiseen kiipeillessä Liisankalliolla Juhan kanssa. Kirjoissa käsitellään kipeitäkin aiheita: luokkakaveri kuolee, koulukiusaamista esiintyy, erään perheen isä on vain ”lähtenyt” ja jättänyt perheensä. Näihin aiheisiin ei jäädä pohdiskelemaan, vaan näkökulma on Tiinan: hän ymmärtää asiat omalla lapsen tavallaan.

Anni Polva on todella tuntenut Tiinansa, niin hyvin hän kertoo tytön taisteluista omaatuntoaan vastaan. Tiina, Juha ja koko hahmogalleria on kuvattu ilmeikkäästi ja hauskasti. Kaupunkiympäristö kivitaloineen, leikkikenttineen ja luisteluratoineen on tarkasti kuvattu ja myös maaseutu ja sen työt tuntuvat tutuilta.

Suosittelen Tiina-sarjaa kaikille nostalgiaa kaipaaville. Itselle tuottaa välistä vaikeuksia lukea kaikista niistä rajoituksista, mitä tytöt saivat tuolloin kokea. Onneksi synnyin vähän myöhemmin kun 1950-luvulla, sillä itsekin poikatyttönä minulta ei kielletty mitään: hengissä vain piti kotiin tulla, muussa tapauksessa olisin saanut selkääni…

Tarkista saatavuus Lapin kirjastoista

Yle Areenassa tv-sarjasta

Anni Polva

Anni Polva

Ensimmäisen. Tiina-kirjan kansi

Ensimmäisen Tiina-kirjan kansi

Advertisements

Tietoja LeeVaara
Kirjastoammattilainen, päävastuualueena atk-asiat. Kirjallisuudesta lähinnä sydäntä lasten- ja nuorten kirjallisuus ja vanhanajan dekkarit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: