Harri Tapperin Unhola


Harri Tapper: Unhola unhola

Harri Tapperin kirja Unhola ilmestyi jo 10 vuotta sitten vuonna 2003, mutta ei ole ajankohtaisuuttaan kadottanut.

Harri Tapper kuoli 23.12.2012, julkaisi vielä keväällä 2012 kirjan Loimu ja lumi.

Unhola on kirja kunnallispolitiikasta, siis yhteisten asioiden hoidosta ja erityisesti vanhusten hoidosta. Tapperilaista ilkikurista ja veitikkamaista kerrontaa, jossa todellisuus on tarua ihmeellisempää, ainakin jos lukee rivien välistä.

Kun pitäjän vanhainkodille pohditaan nimeä valtuuston kokouksessa, saadaan aikaan pitkä keskustelu: Iltarusko, Auermaa vai Kruunu ja klaava? Asiaa jäädään miettimään, kumpi olisi parempi, Iltarusko vai Hopeahapset. Pian oli jo käyty seuraavat vaalit ja rakennus valmistunut ja silloin huomattiin, että rakennuksella oli jo nimi Unhola, jonka kirvesmies oli kaivertanut rakennuksen seinään.

Unholassa on talonmies ja hoitaja ja keittäjä, kukin vuorollaan aikaansaapia persoonia. Hoitaja on kekseliäs ja kokeilee monia keinoja asukkaiden virkistykseksi. Kissa ja koira ei olekaan hyvä asukkaiden kannalta, mutta vuohi on. Pukki ei pysy aitauksessaan vaan juoksee kalliolle, josta asukkaat kiiruhtavat apuun, mutta pyörähtävät ja loukkaantuvat itse. ”He salasivat vammansa. Unholassa ei kukaan sairastunut moneen kuukauteen”.

Vanhojen tanssit ja abiajelut ilottelun vuoksi ovat menestys. Rahaa ei ole, mutta trumpettisolista vastaan saadaan kansalaisopistosta yhtye, pojille taskumatit ja tytöille saavillinen ruusuja. Oppiipa yleisökin tanssimaan jenkkaa ja vingerjää.

Unholan asukkaat ovat kaikkea muita kuin yhteen nippuun laitettavia senioreita.

Karkuri on nimensä mukainen asukas, joka lähtee pakoon keltatautia, huomaa pohjoisen vaihtaneen suuntaa ja horjuu lopulta takaisin Unholaan. Karkuri tekee romanssiretken Senjan kanssa, käyvät kapakassa laulamassa Karkaajan laulua. ”Karkaajan laulu ei edellytä, että äänet sointuvat kohdalleen, paremminkin sen, että joku vetää särähtelevästi ja toinen astelee nuotin vierestä.” Siitä retkestä riittää sitten toisille juttua.

Adjutantti tapaa paljon kuuluisuuksia Unholassa, ainakin Eliaksen, Allin, Mussolinin. Sotilaallisia hautajaisia hänelle ei kylläkään järjestetty, vaikka otettiin ”etikellisiä käytöksiä mukaan”.

Miss Marple selvittää Hoitajan poissa ollessa tapahtuneita varkauksia. Sanelma puolustaa lääkintöhallituksen lähetystölle tohtoria ja pistää lähetystön pitkin tietä. Tohtori itkee, ”kun on vanhainkodissa tavannut kaveruutta ja aivan järkkymätöntä reiluutta”.

Hajatukkainen kunnanjohtaja valottaa monologeissaan talousjärjestelmää, koulujen pihojen laajuutta, kuntaliitoksen kannattajia ja äänestystä. Varsin ikuisia asioita.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin Unholakin. Pitäjä kehittyy; ”tiet muuttusivat kaduiksi ja kadut saisivat nimet…Vanhainkoti lakkautettaisiin. Vanhukset siirrettäisiin keskussairaalan yhdeksänteen kerrokseen. Hoitaja saisi työn Syrjälän ala-asteen kouluavustajana. Talonmiestä rohkaistaisiin perustamaan siivousyritys”. Näin varmaan tapahtuukin, mutta sitä ennen järjestetään talonmiehen ja keittäjän kihlajaiset ja semmoiset juhlat, että kukaan ei nuku.

Tapperin kielestä on sanottu, että ”kieli on särmikkään lyyrisesti juoksevaa proosaa, vanhahtavaa, kansanomaista ja samalla tuoretta.” Suosittelen suomen kielen nautiskelijoille kaikkia muitakin Tapperin kirjoja.

 Seija Å

Advertisements

Tietoja Seija Å
Rovaniemen kaupunginkirjaston informaatikko, suhtautuu uteliaasti maailmaan, lukee monien alojen tietokirjoja. Myös sarjakuvia ja runoja välilä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: