Burma-ilta Muurolan kirjastossa 4.4.2011


Burmalaiset ovat tuoneet väriä ja iloa Muurolan kyläkuvaan alkuvuodesta 2008 lähtien. Tällä hetkellä Muurolassa asuu kahdeksan Aasiasta saapunutta perhettä. Sopeutuminen näyttää sujuneen hyvin.  Muurolalaiset pitävät iloisista burmalaisista ja nämä puolestaan edistyvät erinomaisesti paikalliskulttuuriin sopeutumisessa, mm suomen kieli on monella jo tyydyttävällä tasolla.

Muurolan kirjasto haluaa tehdä oman osuutensa sekä kotouttamisessa että kulttuurien kohtaamisessa. Kolmevuotista rinnakkaineloa päätettiin juhlia yhdessä järjestämällä aktiivinen kohtaamistilanne. Ihmiset ovat ”eläviä kirjoja” ja erinomaisia tiedonlähteitä, varsinkin tilanteessa, jossä oikeaa ja ajantasaista tietoa on lähes mahdotonta saada kirjaston kokoelmiin tukeutuen. Monia vieras kulttuuri kiinnostaa ja sekin, miten tänne muuttaneet elämänsä kylmässä pohjolassa kokevat.

Kari Virsunen kertoo Burmasta. Kuva: Tapio Koski

Muurolan kirjaston asiakkaat ovat perinteisesti osallistuneet toimintaamme. Tämän illan johdattelijana toimi Kari Virsunen, joka kertoi Burman historiasta ja kulttuurista. Monet tiedot hän oli saanut netistä ja burmalaisten kanssa seurustellessa. Kirjastoaineistosta ei juuri apua ollut. Kirjoitettu tieto on hyvin värittynyttä.

 
Saimme kuulla, että kuten saamelaiset meillä, nämäkin kansanosat ovat olleet valtaväestön hyökkäysten kohteina. Riitaisat kuningaskunnat ovat käyneet verisiä taisteluja. Levottomuus alueella jatkuu. Kirjastoon kootussa kirjanäyttelyssä oli myös vapaustaistelija Aung San Suu Kyistä kertova kirja. Sen nähdessään burmalaisnapero huudahti: ”Tuossa on se nainen, joka vapauttaa Burman”.

Esitystä ryyditti Tapio Kosken tekemä diaesitys. Hän oli digitoinut burmalaisten omia paperikuvia pakolaisleiriltä, kokonaisista perheyhteisöistä ja luonnosta. Googlen karttaohjelman avulla eläydyttiin huimaan pakoreittiin läpi viidakoiden, vuorten ja jokien. Tiikereiden, käärmeiden, krokotiilien ja mm. karhujen lisäksi piti jatkuvasti pelätä pyssymiehiä. Thaimaan pakolaisleiri oli vartijoiden piirittämä – eikä elämä siellä ollut helppoa. Ruokana oli bambua ja riisiä. Tänne tulleet lapset syntyivät pakolaisleirillä, jossa heidän vanhempansa elivät toistakymmentä vuotta.

Muurolaan saapuneet edustavat vain kolmea Burman sadasta eri kieliryhmästä. Burman kieli, karen ja karenni ovat aivan omia kieliä. On hauskaa kuunnella, kun burmalaislasten yhteinen kieli ryhmien välillä on ”hoono soomi”.

Lapset laulavat kauniita lauluja. Kuva: Tapio Koski

Yhtä buddhalaisperhettä lukuun ottamatta pääosin he ovat kristittyjä, katolisia tai baptisteja. Laulu kuuluu osana heidän aktiiviseen hengelliseen elämäänsä – ja niinpä myös juhlassa kuultiin burmalaislasten hellyttävän ihania lauluesityksiä paitsi heidän kielillään myös suomeksi.

Muurolan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Seija Karvo kuvasi varmasti monen muurolalaisen positiivisia tuntoja kehuessaan burmalaisten ahkeruutta, luonnon antimien hyväksikäyttötaitoja ja iloisuutta. Heidän olonsa tarjoaa myös työtä paikallisille.

On uskomatonta, miten nopeasti vieraan kulttuurin edustajat ovat oppineet uusia asioita. On hankittu ajokortit, tietokoneet, omaksuttu saunakulttuuri jne. Kunpa me suomalaiset voisimme oppia yhtä mutkattomasti heilta heidän iloisuutensa ja myönteisen asenteensa elämään. Kirjasto yrittää tässä suhteessa tehdä parhaansa.

Satu Hallikainen

Advertisements

Tietoja Kirjava kirjasto
Kirjava kirjasto on Lapin kirjastojen vinkkausblogi. Kirjoittajina toimii Lapin kirjastojen henkilökunta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: