Kaunokirjallisia makupaloja Helsingin kirjamessuilta 28.-29.10.2010


Teemana Ranska

Ranskalainen kirjallisuus oli tämän vuoden kirjamessujen teemamaa ja paikalla olikin mielenkiintoisia kirjailijoita. Otin tehtäväkseni tutustua mahdollisimman moneen tekijään, koska keväälle on suunnitteilla eri maiden kirjalliskulttuurellisia iltoja yhteistyössä paikallisten ystävyysseurojen kanssa ja yksi teemamaista on Ranska.

Uutta fiktiota

Andrei Makine on kaikille tuttu useiden romaaniensa kautta ja yleisöä olikin tupaten täynnä kuuntelemassa häntä. Makine, charmikas ranskalainen herrasmies punaisine kaulaliinoineen, kertoi  hyvin matalalla äänellä uusimmasta romaanistaan Tuntemattoman miehen elämä. Kirja kertoo Pariisissa elävästä venäläisestä kirjailijasta(!), joka matkustaa Pietariin vanhan rakkautensa perässä. Hän tutustuu Stalingradin miehityksestä selvinneeseen,  mutta mykkyyteen vaipuneeseen mieheen ja näin tarinat alkavat kietoutua toisiinsa makinemaisen runolliseen tyyliin.

WSOY:n  Aikamme kertojia-sarjassa on ilmestynyt Gregoire Poletin Väreilevä kaupunki, jossa yhdeksi päähenkilöksi nousee itse kaupunki eli Pariisi. Kirjassa henkilöiden elämänkohtalot kohtaavat toisensa sattumien kautta,  modernia kaupunkielämän kuvausta. 

Pettymyksekseni ruhtinatar Anne Wiazemsky ei päässytkään paikalle. Hän edustaa monipuolisesti ranskalaista kulttuuria; isä nobelisti Francois Mauriac; ollut naimisissa Jean-Luc Godardin kanssa, näytellyt mm. Godardin, Pasolinin ja Bressonin elokuvissa, ja julkaissut 10 romaania. Syksyllä ilmestyy elämäkerrallinen Nuori tyttö ja vanhempien tarina Berliinin lapseni.  

Runoilevat naiset

Ranskalaisten naisten runoantologia Runoilevien naisten kaupunki ilmestyi keväällä. Kuten monessa muussakin asiassa Ranska(ssakin), niin myös runoudessa ovat miehet eniten käännettyjä ja tunnettuja. Tässä kokoelmassa on edustettuna 14 nykyrunoilijaa ja messuilla heistä oli kaksi. Sophie Loizeau kirjoittaa hyvin seksuaalisia ja ranskan kielen feminiinillä leikitteleviä runoja. Helene Sanguinetti on puolestaan kyseenalaistanut vallankumousten ja tarujen sankarimyyttejä, aiheet joita yleensä miehet käsittelevät. Ihania naisia!

Ranska ja sarjakuva

Kiki - Montparnassen kuningatar

Sarjakuvalla on Ranskassa pitkät perinteet ja sitä ei voi ohittaa, kun puhutaan ranskalaisesta kirjallisuudesta. Messuilla olivat paikalla Kiki – Montparnassen kuningatar -teoksen tekijät Catel ja Bocqute  sekä Jeanin elämää –sarjan toinen tekijä Berberian. Kiki kertoo maailmansotien välisestä taiteilijoiden Pariisista ja mm. Man Rayn muusana olleesta Kikistä. Kirja on oiva opas sen  ajan taidemaailmaan ja vaikkapa promenaadille Pariisiin.  Jeanin elämää – sarja kertoo poikamiehistä ja parisuhteista, terävän hauskaan tyyliin. Molempia sarjakuvia voin suositella lämpimästi. Ja sainpa hienon omistuskirjoituksen ja piirroksen Catelilta!

Muuta mukavaa

Poetrio

Messuilla on aina runsas runotarjonta ja herkullisin makupala oli Poetrio, eli Ilpo Tiihosen, Merja Ikkelän ja Sara Puljulan ensemble. Ilpo lausui runojaan naisten kontrabasson ja hanurin säestyksellä.  Poetrio löytyy kirjaston kokoelmista cd-levynä!

Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnosta kilpailevien  kirjailijoiden haastattelun kuunteleminen kuuluu messujen must-ohjelmaan. Aikaa oli vähän mutta pikainen live-esiintyminen toi lukijalle vinkkejä, mihin teokseen haluaisi tarttua.

Monikulttuurisuutta (vai moniuskonnollisuutta)

Kishwar Desai: Pimeyden lapsetRanskalaisten lisäksi messuilla oli myös muita ulkomaalaisia kirjailijoita. Intialainen, briteissä asuva Kishwar Desain kirja Pimeyden lapset kertoo trillerimäisen tarinan tytöstä, jota syytetään perheensä murhasta. Bangladeshistä kotoisin, nykyisin jenkeissä asuva Tahmima Anamin kirja Kulta-aika on historiallinen romaani Bangladeshin itsenäistymisestä ja erään perheen kohtalosta. Molemmat naiset ovat hyvin koulutettuja ja puhuvat painokkaasti naisten asemasta kotimaassaan. Intiassa poikalapset ovat suositumpia ja tyttövauvoja murhataan, tämähän tiedetään, mutta Desain ilmoittama luku, Intiasta puuttuu 35 miljoona naista, on tyrmistyttävä. Vielä tyrmistyttävää on Desain väittämä, että monet äidit tekevät tekonsa, koska kokevat kerrankin pystyvänsä määräämään ruumiistaan ja myös pelastamaan tyttärensä omalta kohtaloltaan.

Itselle messujen Ranskan ohella toiseksi teemaksi nousi aika selkeästi naisten asema kuunneltujen haastatteluiden perusteella. Oli sitten Intia, Ranska tai Suomi niin taistelua saa käydä edelleenkin saadakseen äänensä kuuluviin. Tai edes lapsensa syntymään. Tai säällisen vanhuuden. Paneelissa kyseiset kirjailijat pohtivat suomalaisen ja slovenialaisen kollegansa kanssa eri kulttuurien vuorovaikutusta nykykirjallisuudessa. Esille nousi mm. kysymys siitä, pitäisikö puhua ennemminkin moniuskonnollisuudesta, tai miten skandinaavisessa yhteistyössä huomioidaan esim. suomen tai saamen kieli. Entäpäs seksuaaliset vähemmistöt eri maissa? Fiksujen ja paljon matkustelleiden naisten keskustelua olisi kuunnellut pitempäänkin.

Summa summarum, kirjamessut ovat aina suurta kaaosta ja ohjelmaa aivan liikaa, ihmisistä puhumattakaan, mutta kun tekee itselleen etukäteen lukujärjestyksen ja yrittää pitäytyä siinä, niin kaaos pysyy poissa ainakin omasta päästä. Tai ei ainakaan lisäänny…

Kati Lukkarinen
kirjastoamanuenssi Aalto-salista

Mainokset

Tietoja Kirjava kirjasto
Kirjava kirjasto on Lapin kirjastojen vinkkausblogi. Kirjoittajina toimii Lapin kirjastojen henkilökunta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: