Kategoria(t): kirjastotyö, Yleistä

Muovituksen zen ja muita huomioita tammikuulta


Kittilän kirjaston infotaulu

Kirjastotyö sekä muuttuu että pysyy samana, jatkuvassa uuden oppimisessa on tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Tällä hetkellä työn alla ovat Akekirjaston vetämä digiprojekti ja sen moninaiset tehtävät joiden tekemiseen ei, täytyy tunnustaa, löydy aikaa kaiken muun ohella. Digiaiheeseen liittyy myös toinen uusi opittava asia. Olemme saaneet Kittilän kirjastoon kunnan nuorisotoimen kautta ulospäin näkyvän infotaulun. Infotauluun liittyvä koulutus on tätä kirjoittaessa vielä edessäpäin.

Joulukuussa huomion on vienyt aikuisten lukudiplomi ja sen kokoaminen. Tänä keväänä olisi asialistalla vielä lasten ensi lukuvuoden lukudiplomi, aikuisten lukudiplomi tapaamisineen, kouluyhteistyö, mediakasvatussuunnitelma ja sen toteuttaminen, tapahtumat, ja muut juoksevat tehtävät. Kaikki nämä tehdään, luonnollisesti, asiakaspalvelun lomassa. 

Kirjoitan tätä iltavuorossa ja tekstin tekemistä katkaisevat asiakkaat. Tiedonhakua, lainaamista ja palauttamista, pientä jutustelua, uuden kortin tekoa ja digineuvontaa. Yksi asiakas tarvitsee kopioita, toinen apua koulukirjojen löytämiseen. 

Aivotutkijoiden mukaan multitaskausta, monen asian tekemistä samaan aikaan, ei ole olemassakaan. Aivomme käsittelevät vain yhtä tehtävää kerrallaan. Suurin sopeutuminen kirjastotyössä on ollut nimenomaan siihen että asioita ei voi tehdä loppuun vaan kaikki pitää aloittaa ja lopettaa, tehdä jotain muuta ja muistaa sitten jatkaa keskikohdasta uudelleen. Usein, kuten tätä kirjoittaessani, kesken lauseen.

Rutiinitehtävät voivat yllättäen olla se lanka jonka avulla päivästä selviää. Hyllyttäminen, hyllyjen siistiminen ja muovittaminen tuovat rakennetta ja mahdollisuuden rauhoittua ja rauhoittaa aivoja. Muovittaminen on melkein meditatiivista, toistuvaa liikettä. Mielemme kaipaa myös näitä hetkiä jolloin aivoille jää tilaa työskennellä rauhassa ilman ylimääräisiä ärsykkeitä. Juuri näissä hetkissä piilevät uusien ideoiden alut. Antamalla itsellemme hetken aikaa hengähtää voimme sisäistää sen mitä meidän tarvitsee oppia ja kehittää ajatukset teoiksi.

Kaiken kiireen ja tekemättömien töiden keskellä on kuitenkin niitä ihania hetkiä joiden vuoksi teemme tätä työtä. Niitä ovat onnistuneet tapahtumat, juuri SE oikea kirja jonka olet suositellut asiakkaalle joka tulee sitä silmät loistaen palauttamaan, lapset jotka tyytyväisinä kuuntelevat lukemaasi satua, onnistumisen ilo kun asiakas on saanut tehtyä tietokoneella sen mitä tarvitsikin vaikka tietokoneet ovat hänelle suuri peikko jota täytyy pelätä.

Toivotamme teille loistavaa ja ilon täyteistä kuluvaa vuotta täältä Kittilän kirjastosta.

Eeva Turunen

Kategoria(t): Yleistä

Artikkelista, kirjoittamisesta, käsitöistä ja juhlista


Sompion kirjastolla on juhlavuosi. Olemme toimineet kokonaiset kymmenen vuotta Savukosken, Pelkosenniemen ja Sodankylän kirjastojen kanssa yhteisenä Sompion kirjastona. Olen kokenut tämän ajan todella mielenkiintoisena, antoisana ja välillä haasteellisenakin. Tästä kaikesta kerroin kesällä toimittajalle.

Viimeisimmässä kirjastolehdessä oli Juho Liukkosen kirjoittama juttu Pelkosenniemen kirjastosta – ja minusta. Kun Juho otti ensimmäisen kerran yhteyttä, ajattelin heti, miten hienoa on, kun pienet kirjastot huomioidaan. Tulossa on kokonainen juttusarja aiheesta. Omien kasvojen näkeminen niin monessa kuvassa lehdessä ja koko ruudun täydeltä netissä, tuntui hetken aikaa jopa kamalalta. Hyvän asian puolestahan minä siinä hymyilin koko hammasrivistölläni. Ja onhan meillä tosiaan juhlavuosi, joten menkööt kuvat ja kaikki!

ElisaT (2)

Artikkelista saamani palaute on ollut pääasiallisesti positiivista. Sain sävyisää palautetta – taisi sisältää sanat senkin ryökäle – etten kertonut artikkelissa itse kirjoittavani. Olen kirjoittanut kolme kokonaista ja yksi viidesosa runokirjaa. Kertomatta jättämisen syy ei ollut unohdus. Kyse oli ehkä enemmänkin tästä tyypillisestä suomalaisesta luonteenpiirteestä, etten halunnut tehdä itsestäni numeroa. Sekä siitä, että toinen on työ ja toinen vain harrastus eli pieni sivujuonne elämässäni.

Klompelompe

Kirjoittamisen lisäksi harrastan käsitöitä. Tämä harrastus ei ihan niin pieni sivujuonne olekaan. Olen syksyn aikana selannut aika monta neulekirjaa. Enkä ole jättänyt ainoastaan selailuun, valmistakin on syntynyt. Kolme aikuisten neuletta, villasukkien varret – koska se kantapää on opettelussa ja aina tulee muuta niin paljon tärkeämpää neulottavaa. Tällä hetkellä vieressäni sohvalla kaikkien lankaröykkiöitten keskellä on auki kirja Klompelompe: talvilapset. Toinen neuletakki on viittä vaille valmis ja kolmas on jo mielessä puoleksi tehty.

Olen tehnyt elämässäni kymmeniä villapaitoja. Vastikään nauratin tuttavaani, joka kysyi, miten ihmeessä ehdin tehdä tikkureita tuon tuostakin. Hymyillen vastasin, että joskus tavoitteeni oli tehdä tikkuri vuodessa ja yhtäkkiä niitä vain tuli ja tuli. Niinhän siinä kävi, että langat veivät minut mennessään.

KäsityönäyttelyLangat ja muut käsityöt ovat vieneet mennessään monta muutakin ihmistä kuin minut. Varsinkin syksyisin käsityökirjojen lainaus kasvaa. Ja jo monen monta vuotta meidän kirjastossa on kokoontunut ahkera ja innokas Käsityökerho kerran kuussa maanantaisin.

Savukosken kirjastossa oli jokin aika sitten Kässähässäkkä tapahtuma, joka oli menestys. Meillä täällä naapurikunnassakin alettiin kysellä käsityönäyttelyä. Sellainenhan on järjestettävä ja tartuin toimeen toissa päivänä. Järjestämme kirjastolla käsityönäyttelyn 2.-20.12.2019 välisenä aikana ja jokainen joka haluaa, voi tuoda töitään näytille. Toivon runsasta osanottajajoukkoa.

Kuten kaikissa muissakin kirjastoissa, meilläkin kuunnellaan asiakkaita tarkalla korvalla. Meiltä kysyttiin käsityönäyttelystä kertoessani, olisiko mahdollista järjestää näyttelyä kastemekoista. Vastasin, että varmastihan sellaisenkin voimme järjestää.

Meillä on kirjastoissa juhlia, tapahtumia, näyttelyitä. Itse saan avukseni muita Sompion kirjastolaisia aina tarvittaessa. Yksin en kaikkea saisi aikaiseksi.

Elisa Tolppanen