Tarinataivaassa


Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
kauppinen_100x138Myllylahti 2016

Mila on nuori nainen, joka etsii Sitä Oikeaa Kirjaa. Sitä kirjaa, joka on kirjoitettu juuri hänelle. Hän kantaa koko omaisuutensa olkalaukussa, asuu antikvariaateissa, hengittää kirjapölyä ja koittaa hillitä sisällään roihuavaa tulta. Kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Tarinataivas, jonka omalaatuinen omistaja Hector H ja hänen perheensä alkavat kiinnostaa Milaa. Herra H:n poika Toni haluaa, että Mila pysyy kaukana hänen perheestään ja Tarinataivaasta. Kauppa on kuitenkin nähnyt Milan olevan täydellinen asiakas, ja jää ikävöimään häntä ja haluaa, että Mila vierailee siellä useammin. Toni päättää hyväksyä kaupan tahdon, jonka seurauksena Mila alkaa käymään maagisessa kaupassa päivittäin, hänen ja Tonin välille kehkeytyy lämmin ystävyys, ja Milan tuli janoaa lisää. Lisää kirjoja, lisää Tarinataivasta, lisää Hector H:n perhettä. Mitä tapahtuu, kun kaupunkiin saapuu omahyväinen Sebastian Erik Kunnas, joka ”tuli pelastamaan kaupungin pimeydeltä”, ja päätyy ottamaan Milan ja Tarinataivaan silmätikuikseen?

Jos olet kiinnostunut lukemaan kirjoista kertovan kirjan, joka nappaa mukaansa, suosittelen lukemaan Hanna Kauppisen esikoisteoksen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Kauppinen on juuri 18 vuotta täyttänyt rovaniemeläinen, ja teoksessa näkyy nuoren henkilön ote. Kirja on julkaistu helmikuussa 2016, se on taianomainen ja jokainen lause on huolella suunniteltu.

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut saattoi hyvinkin olla minulle Se Oikea Kirja. Sen voi helposti lukea vuorokaudessa, sillä tarina ja hahmot ovat niin kotoisan oloisia. Kirja on juuri oikea niille, jotka rakastavat kirjoja, ja hengittävät kirjapölyä.

Roosa Mönkkönen
Rovaniemen kesätyöntekijä

 

 

Pedar Jalvi (1888–1916)


Suomen ensimmäisen saamelaiskirjailija Pedar Jalvin kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla voi tutustua Pedar Jalvin elämään ja tuotantoon roll up – näyttelyn muodossa, joka on esillä 6.6.–23.7.2016. Lapponica salissa järjestetään myös Jalvi-aiheinen luento perjantaina 1.7., jonka pitää professori Vuokko Hirvonen.

Pedar Jalvi, syntymänimeltään Piera Klemetinpoika Helander, syntyi Tenon Yläkönkäällä Utsjoella 10.4.1888. Jalvi kävi kansakoulun Outakoskella, josta hän valmistui 13-vuotiaana vuonna 1901. 23-vuotiaana Jalvi pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin entisen opettajansa raha-avustuksen turvin.

Opettajaseminaarissa Jalvi innostui suullisen kansanperinteen keruusta. Hän teki yhteensä kolme keruumatkaa vuosina 1912–1914, joista kaksi jälkimmäistä sijoittuivat saamelaisalueelle. Jalvi oli ensimmäinen saamelainen, joka kokosi kansanperinnemateriaalia Suomen saamelaisalueelta. Vuosien 1913-1914 keruumatkojen materiaali ilmestyi vuonna 1966 Samuli Aikion toimittamana kaksikielisenä kirjana Sabmelažžai moaidnasak ja muihtalusak / Lappalaisten satuja ja tarinoita.

Vaikka Pedar Jalvi ehti julkaista vain yhden kaunokirjallisen teoksen ennen kuolemaansa, hänen merkityksensä saamelaiselle kirjallisuudelle on kiistaton. Pohjoissaameksi kirjoitettu teos Muottaĉalmit (Lumihiutaleita) ilmestyi omakustanteena vuonna 1915. Teos sisältää viisi runoa ja seitsemän lyhyttä kertomusta.

Kokoelman nimikkorunossa kuvaillaan kuinka lumihiutaleet keväällä sulavat vesipisaroiksi, pisaroista kertyy puroja ja purot vuorostaan yhtyvät mereen virtaavaksi vuolaaksi joeksi. Runon on tulkittu kuvaavan symbolisesti saamelaisten kansallisesta yhtenäisyydestä muodostuvaa voimaa. Teos julkaistiin aikana, jolloin saamelaisten tietoisuus kansallisesta yhtenäisyydestä ja omasta erillisestä kulttuurista oli heräämässä.

” Kevätpäivän lämpimässä
sulavat pienet hiutaleet
kuultaviksi pisaroiksi.
Pisaroista kertyy pian
puro, joki, järvi, meri
– ­niiden voima onkin suuri. ”

 Pedar Jalvin suunnitelmissa oli lapinkielisen aapisen kokoaminen, mutta varhainen kuolema esti hankkeen toteutumisen. Jalvin ura päättyi lyhyeen, sillä hän kuoli nuorena tuberkuloosiin Inarin sairaalassa ollessaan matkalla pohjoiseen kotiseudulleen Utsjoelle.

Kiertävä Roll up – näyttely Lappi-osastolla.

 

Riina Mattila, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto

Jane Austenia ylpeydellä ja ennakkoluulottomasti


Eikö YYlpeys ja ennakkoluulo ja zombit_lpeys ja ennakkoluulo oikein nappaa? Ehkä sinulla on ennakkoluuloinen asenne klassikkoja kohtaan. Ehkä sinulta meni ohi kirjassa olevat zombit. (Kyllä, zombit.) Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit tuo kaikkien romanttisten kirjojen – ja elokuvien – äidin lähemmäs nykylukijaa. Terävä dialogi ja zombihyökkäyksillä höystetyt kohtaukset viihdyttävät, mutta Grahame-Smith ei kuitenkaan himmennä alkuperäisen teoksen loistoa vaan pysyy uskollisena sen hengelle. Kirja on poikinut myös esi- ja jatko-osan sekä elokuvan.

”Herra Bennetin elämäntehtävä oli pitää tyttäret elossa. Rouva Bennetin elämäntehtävä oli saada heidät naimisiin.” (Grahame-Smith)Syystanssiaiset_

Maailmassa on se ihana piirre, että asioita voi tulkita ja tarkastella haluamallaan tavalla. Esimerkiksi Amanda Grangen teoksessa Mr. Darcy, Vampyre tuodaan esille aivan pätevä, jokseenkin yliluonnollinen selitys Darcyn varautuneelle käytökselle. Jo Bakerin teoksessa Longbournin talossa sen sijaan Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumia tarkastellaan realistisesta näkökulmasta Bennettien palvelusväen kautta.

Erilaisia näkökulmia ja genrejä on käytetty myös YlpeydenLongbournin talossa_ ja ennakkoluulon jatko-osissa. Rikoskirjailija P. D. Jamesille luonnollinen valinta on murhamysteeri ja hänen teoksessaan Syystanssiaiset Darcyjen tanssiaisvalmistelut saavat yllättävän käänteen. Rakkausromaaneja kirjoittava Amanda Grange sen sijaan yhdisti taitonsa egyptologi Jacqueline Webbin kanssa, mistä syntyi Pride and Pyramids. Romantiikkaan taipuu myös Linda Berdoll teoksessaan Mr. Darcy Takes a Wife.

Ja jos olet lukenut edellä mainitut teokset, ainahan on Ben H. Wintersin Järki ja tunteet ja merihirviöt.

Kirjoittaja: Lotta K. – Rovaniemen kirjaston harjoittelija

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.