Pihkatappi Lukupiirissä

 

-Missä se äiti nyt?
-Taivaassa veikkonen se nyt on äitis. Istuu pilivenreunalla siellä ja kahteloo, että voi kunpa se muistas tuo meijän Jussi joka ilta harjata hyväks hampaasa ja ruppeis muanviljelijäks kun ee oo tälle paikalle muita jatkajia tiijossa, kun ee tuo isäs sua uutta akkoo otettua.
-Vilikuttaako se äiti sieltä taivaalta?
-Minkäpä tähen se ee joskus suata vilikutellakkii.
-Vilikutanko minä takasin?
-No minusta nähen.

 

 

Halusimme Sodankylän  kirjaston lukupiiriin vaihteeksi jonkin hauskan kirjan. Olimme lukeneet niin monta raskasta teosta ja keskustelleet niistä sydän väpättäen. Joku ehdotti Pihkatappia. Siinä on savon murretta ja kehuttu hauskaksi. Voittanut Savonia –palkinnon ja Kalevi Jäntin –palkinnon. Esikoisteos. Nuori kirjailija. Argumentit olivat vastaansanomattomia. Kirja valittiin.

 

Olin lukenut Pihkatappia muutaman sivun, kun kurkussa tuntui pala. Luin pidemmälle ja pala suureni niin, että henki ei enää kulkenut. Silmistä valui vesi, koska henki ei kulkenut. Kurkkua piti selvitellä, köhiä ja kröhiä. Mutta pala ei lähtenyt mihinkään, se pieneni hieman, niin että henki pihisi sen ohi jotenkuten vaivalloisesti. Kirja piti laskea kädestä, katsoa kaukaisuuteen ja lepuuttaa sydäntä. Hauska kirja! Niinpä niin. Koitin kokeeksi naurahtaa, mutta naurunpoikanen törmäsi heti kurkussa jököttävään palaan ja putosi vatsaan kuin mustaan aukkoon. Se ei yrittänyt nousta uudelleen.

 

Miten nuori mies, Antti Heikkinen, voi kirjoittaa näin? Kuinka hän osaa asettua eri sukupolvien asemaan, eri sukupuolien vaatteisiin ja pään sisään, sydämen sisään? Miten hän osaa kuvata ne monet tilanteet, joissa sanattomasti välittyy viestejä, tunnelmia, suuria käänteitä? Hän kutoo tarinaa tästä päivästä, kietoo sitä yhteen vanhojen tapahtumien kanssa. Aikatasot vaihtuvat, tarinat vaihtuvat ja kuitenkin niistä tulee yksi iso kertomus.

 

-On kuin kirjailija olisi kirjoittanut minun elämästäni, sanoo lukupiiriläinen. Toinen vahvistaa. Ikäeroa meillä on kirjailijaan monta kymmentä vuotta. Olemme lääpällään. Jokainen vuorollaan ylistää kirjaa estottomasti. Kirjasta on löytynyt myös huumoria ja moni on nauranut. Nauramme nytkin. Pihkatappi on irti!

 

Tiina, lukupiiriläinen Sompiosta

 

Arctic Design Week 2015 –muotoiluviikon viettoa Rovaniemen kaupunginkirjastossa

Arctic Design Week järjestettiin Rovaniemellä 16.-22.2.2015 jo seitsemättä kertaa. Viikon teemana oli tällä kertaa Läpinäkyvyys – Transparency. Viikkoa järjestämässä olivat tänä vuonna Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen Kehitys Oy ja Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta yhteistyössä Metsähallituksen Tiedekeskus Pilkkeen, Arktikumin ja monien muiden yhteistyö- ja yrityskumppaneiden kanssa. Viikon aikana ohjelmassa oli mm. seminaareja, erilaisia työpajoja, näyttelyitä ja keskustelutilaisuuksia ympäri kaupunkia.

Myös Rovaniemen kaupunginkirjasto innostui tänä vuonna lähtemään mukaan ja saimme toimintamme näkymään myös virallisessa ADW-ohjelmassa. Varaslähtönä viikolle pääkirjaston musiikkiosastolle sisustettiin Lukurauha-nurkkaus 8.2. vietetyn Lukurauhan päivän kunniaksi. Meri Kähkönen ja Joel Nurmi, kaksi opiskelijaa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta, stailasivat musiikkiosastolle nurkkauksen 1960-luvun tyyliin. Tänä vuonnahan Rovaniemen kaupunginkirjaston pääkirjaston valmistumisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta, joten tällä haluttiin nostaa myös merkkivuotta esille. Nurkkaus toteutettiin yhdessä kirpputori Tuhat-Torin kanssa, jonka lainaamat tuotteet olivat viikon ajan myynnissä. Lukurauha-nurkkaus oli käytettävissä parin viikon ajan aina ADW 2015 –muotoiluviikon loppuun saakka. Nurkkauksen avausta juhlittiin lauantaina 7.2. kahvitarjoilun ja 60-luvun musiikin merkeissä. Duo Hannu Raudaskoski ja Anniina Hietanen viihdyttivät tapahtumaan sopivalla 1960-luvun Suomi-iskelmällä.

Varsinaisella muotoiluviikolla pääkirjastossa järjestettiin kaksi Tuunaa omaa aikaa –työpajaa, jossa tehtiin poistokirjoista ja kellotauluista uusia seinäkelloja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Näin poistetut kirjat saivat uuden elämän kelloina. Työpajoihin osallistui 22 henkilöä. Mukaan oli intoutunut jopa yksi ulkomainen Arctic Design Weekin kävijä! Vasemmalla materiaalia kellojen tekoon ja oikealla malleja syntyneistä tuotoksista. Lisäksi kirjastotalon 50-vuotista historiaa kunnioittaaksemme Aalto-salin yhdelle asiakaskoneelle oli laitettu pyörimään diaesitys kirjastotalon vaiheista. Esitys sai useankin asiakkaan ja lyhemmän aikaa talossa työskennelleen henkilökunnan jäsenen pysähtymään ja ihailemaan kaunista kirjastotaloamme kuvien merkeissä.

Kaiken kaikkiaan ADW2015 tuotti hieman lisätyötä, mutta oli kiva lisä kirjastossa järjestettäviin tapahtumiin. Sosiaalisessa mediassa jaetut kuvat Lukurauha-nurkkauksesta ja keräsivät normaalia enemmän tykkäyksiä ja nurkkausta valmisteltaessa lanseerattiin Rovaniemen kaupunginkirjaston upouusi Instagram-tili: RoiKirjasto. Siellä voi jatkossakin seurata kirjaston elämää ja myös arkea asiakaspalvelutiskin takana kuvien muodossa. Muistathan myös Facebook-sivut ja Twitterin, joiden avulla sinäkin pysyt helposti kärryillä kirjastossa järjestettävistä tapahtumista ja voit jakaa nopsasti tietoa eteenpäin kavereillesi ja verkostoillesi. Kannattaa myös testata, mitä kaikkea somesta löytyy hashtagilla #roikirjasto.

 

Kirjoja taaperolle – 1-vuotiaan suosikit

Mitä lukea 1-vuotiaalle, jonka keskittymiskyky on aika usein olematon, ja joka äänestää välittömästi jaloillaan, jos kirja ei ole mieluisa? Kannettuani kirjastosta kotiin kassikaupalla kirjoja ja kokeiltuani yhtä jos toista, minulla alkaa olla jo jonkinlainen käsitys siitä, mistä ainakin meidän taapero tykkää.

Kuka piilottelee oven takana, entä ruohikossa? Missä on vauva, jolla on punainen takki? Erilaiset läppä-/kurkistuskirjat taitavat olla lasten ikisuosikkeja. Meillä ykkössijaa pitivät pitkään kirjat Värit : kukkuu! ja Vauvan päivä : kukkuu!, joissa etsitään läppien takaa vauvoja tai tuttuja leluja. Kuvituksena on värikkäitä valokuvia höystettynä kosketuspinnoilla. Hieman yli yksivuotiaana suosikeiksi nousivat Puppe- ja Maisa-kirjat, joissa on jo vähän juontakin.

Päätellen siitä, että vähintään puolet julkaistuista pahvikirjoista käsittelee eläimiä, eläimet kuuluvat vähän joka vauvan suosikkilukemistoon, niin meilläkin. Olipa kyse sitten tutummista koirista tai kissoista, tai impala-antiloopeista, kaikki käy. Vaikka kärsivällisyys muuten on kortilla, 51 sivuinen Ankanpoikien maatilakirja pienille jaksetaan kyllä kuunnella ja katsella kannesta kanteen (eläinten lisäksi kirjassa tutustutaan myös yleensä maanviljelyyn). Eläinten lisäksi myös vauva-aiheiset kirjat kiinnostavat pientä lukijaa. Leslie Patricellin vauvakirjoissa on selkeä humoristinen kuvitus ja niukasti tekstiä.

Parasta on löytää kirja, jota on itse mukava lukea, ja joka kelpaa myös lapselle. Kirjassa Ihan hukassa pikkupöllö putoaa puusta ja eksyy äidistään. Sitten äitiä etsitään muiden metsäneläinten avustuksella. Chris Haughtonin kirja on ilmestynyt aiemmin paperiversiona, ja 2014 siitä ilmestyi paksulehtinen taaperon käteen sopiva versio. Osaan jo itse kertoo pikkukarhusta, joka haluaa tehdä kaiken itse. Yhdessä äitikarhun kanssa mennään kirjastoon, jossa meinaa käydä köpelösti, kun pikkukarhu ei ylläkään lempikirjaansa – onneksi apu on lähellä. Tekstiä on juuri sopivasti 1-vuotiaan kärsivällisyydelle.

1-vuotiaan suosikit:

Cousins, Lucy: Maisa-kirjat

Corderoy, Tracy: Osaan jo itse! ja Tämä on minun!

Haughton, Chris: Ihan hukassa

Heimonen, Satu: Ankanpoikien maatilakirja pienille ja Tikun ja Takun luontokirja pienille

Hill, Eric: Puppe-kirjat

Patricelli, Leslie: Halataan, Kylvyssä, Paukku, Potalla ja Riepu

Sirett, Dawn: Vauvan päivä – kukkuu! ja Värit – kukkuu!