Siveltimenveto taiteilijaelämää


Kuvahaun tulos haulle mila teräs jäljetMila Teräs: Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä. Karisto, 2017. 285 s.

 

Helmet-lukuhaaste houkutteli lukemaan taiteilijaelämäkertaa, mutta uppouduin taiteilijaelämään mieluummin fiktiivisen teoksen parissa.

Sain eteeni Mila Teräksen kirjan Jäljet, joka on pohdiskeleva ja  lumoavasti soljuva taiteilijaromaani yhdestä Suomen rakastetuimmista taiteilijoista.

Vuonna 1945 Helene Schjerfbeck on Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa, jossa vietti viimeiset elinvuotensa. Taiteilija haluaa tehdä vielä yhden omakuvan. Samalla kun hiili piirtää kuvaa paperille, huoneen varjoista astuu esiin vanha ystävä Helena Westermarck, jolle Helene alkaa kertoa tarinaansa. Taiteilija kysyy itseltään, kuka hän todella on?

Kirja kuvaa elävästi taiteilijan tapaa katsoa maailmaa, värien kaipuuta ja pakkoa vetäytyä yksinäisyyteen ja maalata rauhassa. Tärkeintä on saada kuvaan häivähdys sielusta, silloin kuva on onnistunut. Työ on hänen pelastusrenkaansa pimeydessä, mutta naistaiteilijana hän kohtaa omana aikanaan vähättelyä.

Helene palaa muistoissaan lapsuusvuosiin ja nuoren taiteilijan elämään Ranskassa ja Englannissa ja Italiassa. Hän kertoo rakkauksistaan, lapsettomuuden surusta ja ristiriitaisesta äitisuhteesta. Helenen äiti on marttyyriuteen taipuvainen järki-ihminen, joka ei ymmärrä tyttärensä kaipuuta kauneuteen. Toisaalta naiset ovat turvana toisilleen läpi elämän.

Teos on ilmava ja ilmeikäs siveltimenveto Helene Schjerfbeckistä. Se on kirjallinen maalaus taiteilijasta.

Ihmisissä on niin paljon enemmän kuin heidän ajatuksensa, jotakin sellaista, josta he eivät itsekään tiedä.

Kirja herättää pohtimaan, minkälaisen jäljen jätämme itsestämme? Opimmeko koskaan tuntemaan edes itseämme?

Mila Teräksen Jäljet Helmet-lukuhaasteessa:

  • 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
  • 20. Taiteilijaelämäkerta
  • 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
  • 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta
  • 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana

 

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto

Mainokset

Nuorten elämää Kaliforniassa


DIMILYEstelle Mascame: DIMILY – rakastan : Did I mention I love you? Gummerus, 2016. 409 s.

 

Estelle Mascamen DIMILY-trilogian päähenkilönä on 16-vuotias Eden, jonka vanhemmat ovat eronneet. Hänen äitinsä asuu Portlandissa ja isä uusioperheen kanssa Kaliforniassa. Yhtenä kesänä Eden haluaa viettää kesän isänsä luona ja tutustuu kesän aikana uuteen äitipuoleen ja uusiin velipuoliinsa.

Erityisesti yhdellä veljistä, Tylerilla tulee olemaan puoleensavetävä vaikutus Edeniin. Edenin isä ei tule toimeen Tylerin kanssa, eikä Edenkään, aluksi. Tyler on lyhytpinnainen paha poika, joka ei oikein tule perheensä kanssa toimeen ja aiheuttaa näille huolta.  Etenkin kun Tyler on ehtinyt teinivuosiensa aikana sotkeutua huumeisiin.

Eden bilettää ja käy shoppailemassa ystäviensä kanssa ja tutustuu Tyleriinkin paremmin, ja tämän tyttöystävään. Ajan myötä Tyler ja Eden kuitenkin löytävät yhteistä puhuttavaa ja alkavat viettää yhä enemmän aikaa yhdessä. He käyvät samoissa bileissä, ja Eden joutuu Tylerin mukana jopa poliisien kanssa tekemisiin. Eden saa tutustua Tylerin herkkään puoleen kovan kuoren alta ja huomaa viimein olevansa syvästi ihastunut Tyleriin, velipuoleensa. Lisädraamaa tilanteeseen tuo Tylerin takertuva tyttöystävä, joka yrittää lyödä kiilaa Tylerin ja Edenin välille,  esimerkiksi väittämällä olevansa raskaana, sekä toinen Edeniin ihastunut nuori mies, joka ei kuitenkaan onnistu saamaan vastakaikua.

Eden yrittää taistella tunteitaan vastaan. Etenkin Tylerin muutto vuodeksi New Yorkiin, saa Edenin miettimään, josko hän voisi unohtaa Tylerin kokonaan. Heidän suhdettaan kun ei tultaisi katsomaan hyvällä, koska he ovat sisarpuolia.

Oman mielenkiintoni romaaniin herätti ihan ensimmäisenä raikas etukansi, ja tietenkin takakannen juoniselostus. Kirjan juoni on juuri sellainen kuin takakansi antoi ymmärtää ja enemmänkin. Mielenkiintoisia eroavaisuuksia kalifornialaisten elämässä on esim. se että itsenäisyyspäivää vietetään heinäkuussa. Eden viettää Tylerin ja ystäviensä kanssa itsenäisyyspäivää kaupungilla ilotulituksen räiskeessä. Kun taas meillä Suomessa ilotulitusta nähdään yleensä uutena vuotena.

Alunperin Estelle Mascame julkaisi tekstinsä netissä, teksti saavutti lyhyessä ajassa miljoonia lukijoita, ja esikoisteoksesta tuli ajan myötä todellinen hitti. Tämä trilogia on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille, itsekin tykästyin tähän heti ensiteksteillä. Lukeminen ei jää muutamaan sivuun kerrallaan, enemmänkin muutamaan lukuun kerrallaan. Juonen edetessä mielenkiinto nousee, ja on pakko saada heti tietää miten se etenee. Ensimmäsen kirjan edetessä oikein toivoin, että Tyler ja Eden saisivat toisensa ja heidän perheensäkin hyväksyisivät sen.

 

Sanna Kaulanen, Kolarin kirjasto

Kirja, jossa tuuli viiltää kuin veitsi


Maailmanlopun merkitYuri Herrera. Maailmanlopun merkit. Sammakko, 2016. 115 s.

 

Kaupunkipahanen Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla on romahtamaisillaan kellareihin. Maan hulluus vetää nieluunsa epäonnisia ihmisiä  Vuosisatoja jatkunut hopeavimma on tehnyt kaivoskaupungin kamarasta heikon ja arvaamattoman.

Ontossa kaupungissa kukoistaa machokulttuuri ja pätevät alamaailman lait.

Kaupungista lähtee ihmisiä Rio Granden yli Yhdysvaltoihin kohti parempaa elämää. Matka on vaarallinen ja unelmien toteutuminen epävarmaa. Kirjan päähenkilön, Makinan veli on yksi lähtijöistä. Veli uskoo perineensä maapalan joen toisella puolella. Makina lähtee äitinsä pyynnöstä etsimään veljeään ja viemään tälle viestiä äidiltä. Mukana kulkee myös toisenlainen viesti: nuori nainen suostuu alamaailman kuriiriksi, koska uskoo sen helpottavan veljen löytämistä.

Yuri Herreran Maailmanlopun merkit kuvaa koruttomasti laittomien siirtolaisten kohtaamia vaaroja ja väkivaltaisen rikollisuuden kyllästämää todellisuutta. Toisaalta Makinan matkan kuvaus muistuttaa myyttistä kertomusta. Hän saa vaikean tehtävän, jonka suorittamisessa kohtaa vaikeuksia ja esteitä, mutta myös auttajia ja ihmisten välistä lämpöä. Peloton ja neuvokas Makina on tottunut pärjäämään miehisessä maailmassa, mutta selviääkö hän matkasta ja löytyykö veli? Onko matka loppu kaikelle vai uusi alku?

Kirjan kieli on omalaatuinen yhdistelmä pelkistettyä toteavuutta ja kaunista vertauskuvallisuutta.  Lukujen nimet, kuten “paikka, jossa tuuli viiltää kuin veitsi” ja “paikka jossa ahmitaan ihmissydämiä”, vahvistavat kertomuksen sadunomaisuutta.

Joskus on nautinto lukea kirjaa, jossa ei ole tippaakaan ylimääräisiä jaarituksia. Aina ei suureen kertomukseen tarvita paljon sanoja ja sivuja.

Helmet-lukuhaasteessa on pian ajallisesti  kulunut ensimmäinen neljännes ja haastekohdista olen täyttänyt jo 21 (olen hyväksynyt saman kirjan useampaan kohtaan). Tähän mennessä en ole etukäteen miettinyt kirjan sopimista haasteeseen, vaan katsonut kirjan luettuani, mitkä haasteen ehdoista täyttyvät. Osa haasteista voi osoittautua hankaliksi, joten loppuvuodesta kirjojen valintaa joutuu varmaan miettimään tarkemmin.

Maailmanlopun merkit -kirjasta suoritusmerkinnät voisivat tulla seuraaviin kohtiin:

  • 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan
  • 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa
  • 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt
  • 33. Selviytymistarina
  • 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama

 

Sanna Haakana, Rovaniemen kaupunginkirjasto