Pohjoista ammattitaitoa oppimassa


Kolmen kuukauden harjoitteluni Rovaniemen kaupunginkirjastossa on nyt päättymässä. Yhteensä viiden kuukauden harjoittelujakso kuuluu osana kirjastotradenomin opintoihini Seinäjoen ammattikorkeakoulussa; kaksi ensimmäistä harjoittelukuukautta työskentelin Boråsin kaupunginkirjastossa Ruotsissa.

nostoja-hyllyssa

Kuluvan viimeisen työviikkoni aikana pohdin Rovaniemen työharjoittelun tärkeimpiä anteja ja ylipäänsä kaikkea sitä tiedon määrää, jonka olen yrittänyt itseeni imeä viime kuukausien aikana. Yksi tärkeimpänä mieleen jäänyt ajatus kirjastonhoitajuudesta on hyvän asiakaspalvelun tärkeys. Me, henkilökunta, olemme kirjastossa asiakkaita varten, palvellaksemme ihmisiä heidän tiedontarpeissaan. Ilman asiakkaita ei meitäkään täällä tarvittaisi.

On aina hyvä palauttaa mieleen, että asiakaspalvelu ei ole ainoastaan sitä tiskin yli tapahtuvaa lainausta tai tietopalvelukysymyksiin vastailua. Yksi tapa, jolla myös palvelemme asiakkaita, on kirjaston erilaiset näyttelyt, nostot ja esillepanot. Olen saanut harjoitteluni aikana ideoida ja koota useampia näyttelyitä, ja nostoja teemme kirjastossa jatkuvasti hyllyttäessämme. Nostojen idea on kirjaimellisesti nostaa, eli tuoda paremmin hyllystä esille sellaista aineistoa, jonka ajattelemme kiinnostavan asiakkaita. On niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka helposti ”hukkuvat” hyllyyn muiden kirjojen paljouteen.

Erilaiset kouluyhteistyöt ovat toinen hyvin tärkeä asiakaspalvelun muoto, jota kirjastossa teemme. Kouluyhteistyön muotoja voivat olla muun muassa vinkkaukset eri ikäryhmille, kirjastoleikit, kirjastoseikkailut ja muut tiedonhaun ja kirjastonkäytön opetustuokiot. Pääsin harjoitteluni aikana olemaan mukana ja osa näistä useampaa.

Vinkkauksessakin asiakkaalle ikään kuin ”nostetaan” esille muutama kirja, joista hänen arvellaan voivan kiinnostua. Vinkkarille luultavasti paras onnistumisen kokemus on se, kun näkee vinkkaamansa kirjan lähtevän lainaan.

Tämän tekstin kuvituksena olen käyttänyt muutamia tekemiäni näyttelyitä sekä esimerkkejä kirjojen päivittäisestä esillenostosta kirjastossa.

Harjoittelija Helmi Oikarainen

Tarinataivaassa


Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
kauppinen_100x138Myllylahti 2016

Mila on nuori nainen, joka etsii Sitä Oikeaa Kirjaa. Sitä kirjaa, joka on kirjoitettu juuri hänelle. Hän kantaa koko omaisuutensa olkalaukussa, asuu antikvariaateissa, hengittää kirjapölyä ja koittaa hillitä sisällään roihuavaa tulta. Kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Tarinataivas, jonka omalaatuinen omistaja Hector H ja hänen perheensä alkavat kiinnostaa Milaa. Herra H:n poika Toni haluaa, että Mila pysyy kaukana hänen perheestään ja Tarinataivaasta. Kauppa on kuitenkin nähnyt Milan olevan täydellinen asiakas, ja jää ikävöimään häntä ja haluaa, että Mila vierailee siellä useammin. Toni päättää hyväksyä kaupan tahdon, jonka seurauksena Mila alkaa käymään maagisessa kaupassa päivittäin, hänen ja Tonin välille kehkeytyy lämmin ystävyys, ja Milan tuli janoaa lisää. Lisää kirjoja, lisää Tarinataivasta, lisää Hector H:n perhettä. Mitä tapahtuu, kun kaupunkiin saapuu omahyväinen Sebastian Erik Kunnas, joka ”tuli pelastamaan kaupungin pimeydeltä”, ja päätyy ottamaan Milan ja Tarinataivaan silmätikuikseen?

Jos olet kiinnostunut lukemaan kirjoista kertovan kirjan, joka nappaa mukaansa, suosittelen lukemaan Hanna Kauppisen esikoisteoksen Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Kauppinen on juuri 18 vuotta täyttänyt rovaniemeläinen, ja teoksessa näkyy nuoren henkilön ote. Kirja on julkaistu helmikuussa 2016, se on taianomainen ja jokainen lause on huolella suunniteltu.

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut saattoi hyvinkin olla minulle Se Oikea Kirja. Sen voi helposti lukea vuorokaudessa, sillä tarina ja hahmot ovat niin kotoisan oloisia. Kirja on juuri oikea niille, jotka rakastavat kirjoja, ja hengittävät kirjapölyä.

Roosa Mönkkönen
Rovaniemen kesätyöntekijä

 

 

Pedar Jalvi (1888–1916)


Suomen ensimmäisen saamelaiskirjailija Pedar Jalvin kuolemasta tuli kuluneeksi 100 vuotta. Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osastolla voi tutustua Pedar Jalvin elämään ja tuotantoon roll up – näyttelyn muodossa, joka on esillä 6.6.–23.7.2016. Lapponica salissa järjestetään myös Jalvi-aiheinen luento perjantaina 1.7., jonka pitää professori Vuokko Hirvonen.

Pedar Jalvi, syntymänimeltään Piera Klemetinpoika Helander, syntyi Tenon Yläkönkäällä Utsjoella 10.4.1888. Jalvi kävi kansakoulun Outakoskella, josta hän valmistui 13-vuotiaana vuonna 1901. 23-vuotiaana Jalvi pääsi opiskelemaan Jyväskylän opettajaseminaariin entisen opettajansa raha-avustuksen turvin.

Opettajaseminaarissa Jalvi innostui suullisen kansanperinteen keruusta. Hän teki yhteensä kolme keruumatkaa vuosina 1912–1914, joista kaksi jälkimmäistä sijoittuivat saamelaisalueelle. Jalvi oli ensimmäinen saamelainen, joka kokosi kansanperinnemateriaalia Suomen saamelaisalueelta. Vuosien 1913-1914 keruumatkojen materiaali ilmestyi vuonna 1966 Samuli Aikion toimittamana kaksikielisenä kirjana Sabmelažžai moaidnasak ja muihtalusak / Lappalaisten satuja ja tarinoita.

Vaikka Pedar Jalvi ehti julkaista vain yhden kaunokirjallisen teoksen ennen kuolemaansa, hänen merkityksensä saamelaiselle kirjallisuudelle on kiistaton. Pohjoissaameksi kirjoitettu teos Muottaĉalmit (Lumihiutaleita) ilmestyi omakustanteena vuonna 1915. Teos sisältää viisi runoa ja seitsemän lyhyttä kertomusta.

Kokoelman nimikkorunossa kuvaillaan kuinka lumihiutaleet keväällä sulavat vesipisaroiksi, pisaroista kertyy puroja ja purot vuorostaan yhtyvät mereen virtaavaksi vuolaaksi joeksi. Runon on tulkittu kuvaavan symbolisesti saamelaisten kansallisesta yhtenäisyydestä muodostuvaa voimaa. Teos julkaistiin aikana, jolloin saamelaisten tietoisuus kansallisesta yhtenäisyydestä ja omasta erillisestä kulttuurista oli heräämässä.

” Kevätpäivän lämpimässä
sulavat pienet hiutaleet
kuultaviksi pisaroiksi.
Pisaroista kertyy pian
puro, joki, järvi, meri
– ­niiden voima onkin suuri. ”

 Pedar Jalvin suunnitelmissa oli lapinkielisen aapisen kokoaminen, mutta varhainen kuolema esti hankkeen toteutumisen. Jalvin ura päättyi lyhyeen, sillä hän kuoli nuorena tuberkuloosiin Inarin sairaalassa ollessaan matkalla pohjoiseen kotiseudulleen Utsjoelle.

Kiertävä Roll up – näyttely Lappi-osastolla.

 

Riina Mattila, Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osasto