The Best Exotic Marigold Hotel


marigold__120531074649Välillä mieli tekee katsoa elokuvia, jotka yksinkertaisesti vain ilahduttavat. Monia hyvän mielen elokuvia löytyy myös kirjastoista, mutta yksi viime vuosien mieleen painuneimmista on The Best Exotic Marigold Hotel. Elokuva sijoittuu Intiaan, missä nuori mies on saanut päähänsä perustaa varakkaille englantilaisille eläkeläisille hotellin vanhaan intialaiseen palatsiin. Korjauksetkaan ei vain ole täysin valmiita ennen ensimmäisten asiakkaiden saapumista. Vierailijat taas odottavat pääsevänsä luksushotelliin hemmoteltaviksi. Onneksi hyvällä asenteella ja improvisaatiolla päästään pitkälle!

Elokuvaa tähdittävät brittien parhaat luottonäyttelijät. Mukana on niin Maggie Smith kuin Jude Denchkin. Parempia valintoja ei voisi olla! Lisäksi tarjolla on lempeää huumoria ja kirkkaita intialaisia värejä. Elokuvasta on muuten tullut myös toinen osa, The Second Best Marigold Hotel. Kannattaa tutustua, jos pidät leppoisista elokuvista ja arvostat hyvää näyttiläjäntyötä.

Tetissä kirjastossa


roskis

lehdetOlin 20.4.2015 – 24.4.2015 Rovaniemen kaupunginkirjastolla työelämään tutustumis-viikolla työskentelemässä. Ensimmäisenä päivänä päivä alkoi 3 tuntia pitkällä kirjaston työntekijöiden kokouksella. Loput puolet päivästä tasoittelin Lappiosaston hyllyjä ja vein vanhoja lehtiä kierrätykseen.

Toisena päivänä työskentelin musiikkikirjastossa. Siellä järjestin hyllyjä, laitoin palautetut dvd:t takaisin omille paikoilleen, leimasin myytäviksi vanhoja CD- levyjä ja perehdyin vähän kirjaston lajitteluohjelman ”PallasPro”:n käyttöön.

Kolmantena päivänä jatkoin hommia musiikkikirjastossa. Järjestelin jälleen hyllyjä ja palautin dvd:t. Lisäksi järjestin levyhyllyn ja leimasin myytäväksi videokasetteja. Leikkasin myös kontaktimuovi suikaleita levyjen signumeja varten. Kävin myös tekemässä uusista kirjoista lainausvalmiita.

dvdtlehdet (2)

Neljäntenä päivänä menin taas Lappi osastolle tasoittamaan hyllyjä ja järjestämään kirjoja. Kiinnitin kirjoihin signumeita ja viivakoodilappuja. Tein kylttejä hyllyille.

Viimeisenä päivänä tein töitä Aalto-salissa. Laitoin dvd-koteloille kannet ja laitoin kontaktimuovilla signumeita. Leimasin vanhoja kirjoja myyntiin. Haastattelin kirjaston työntekijää työpaikan perustiedoista esim. mitä tekemistä ammatissa on, minkä koulutuksen tarvitsee, hyviä- ja huonoja asioita, ja palkasta koulutukseen verrattuna.

Kirjastossa oli mukavaa tehdä töitä. Mitään kovin vaikeaa ei ollut.

A-P

Piisamiturkki ja muita kertomuksia Hannu Väisäseltä


piisamiturkki

Hannu Väisänen on minulle uusi tuttavuus. Tietysti nimenä tiedän ja tunnistan hänet jo vuosien takaa, mutta vasta nyt tartuin ensimmäistä kertaa hänen tuotantoonsa. Nyt tuntuu siltä, että taisin osua kultasuoneen, nimittäin ainakin tämä lukemani novellikokoelma Piisamiturkki ja muita kertomuksia (Otava, 2015) osui ja upposi heti ensi lauseista lähtien.

Kokoelman kertomukset sijoittuvat eri puolille maapalloa: kirjassa seikkaillaan ainakin Japanissa, Ranskassa, Amerikassa, Norjassa ja tietysti myös koto-Suomessa. Tarinoissa tavataan myös perin erikoisia ihmisiä, muun muassa kovaa vauhtia dementoituva tupakkamiljonääri, sukupuolenvaihdoksesta haaveileva ruokakauppias sekä japanilainen nukkemestari, joka osoittautuu suureksi Sibelius -ja Suomi -faniksi. Tapahtumapaikat on kuvattu niin tarkasti ja aidon tuntuisesti, että jokaisen tarinan voi uskoa todeksi.

Kertomuksessa Brooklynin korkein kohta ollaan paahtavan kuumassa Brooklynissä. Kertoja ja hänen ranskalainen ystävänsä päätyvät kadulla tapaamansa hieman oudon amerikkalaismiehen kotiin kylmän juoman toivossa. Loppujen lopuksi selviää, että mies haluaakin esitellä uusille eurooppalaisille tuttavilleen paitsi keräämiään oopperalaulajien nimikirjoituksilla varustettuja valokuvia, myös vanhoja, hieman jo suttuisia pornoelokuvia.

Tarina piisamiturkista sijoittuu Suomeen. Se on kertomus Anteron äitipuolesta, joka kantaa jatkuvasti yllään hienoa piisamiturkkia. Muuta hienoa ei äitipuolessa sitten oikein olekaan. Isästä hän ottaa eron melko lyhyen yhdessäolon jälkeen, mutta ei luovu piisamiturkistaan. Vuosien jälkeen Antero päätyy uteliaisuudesta äitipuolensa talolle, jossa tämä asuu yksin erakkona piisamiturkkeineen ja lukemattomine tyhjine viilipurkkeineen. Surkean oloisen elämänsä päätteeksi äitipuolesta ei sitten lopuksi jää jäljelle edes sitä piisamiturkkia. Se ei huoleta Anteroa, sillä häntä äitipuolen kohtalossa mietityttävät ihan muut asiat.

Jossain kirjan esittelytekstissä mainittiin, että tarinat olisivat kirjailijan omakohtaisia kokemuksia. Tiedä häntä, mutta hauskoja, taitavia ja ennen kaikkea viihdyttäviä ne joka tapauksessa ovat.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.