Kirjava kirjasto

Saamen kielten viikko on jokavuotinen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vietettävä tapahtuma, jota juhlittiin tänä vuonna lokakuun viimeisellä viikolla, 24.–30.10.. Saamen kielten viikko on alun perin Norjan Saamelaiskäräjien aloitteesta lähtenyt hanke, jota on vietetty vuodesta 2019 alkaen, ja viikon tarkoituksena on tuoda saamen kieliä ja kulttuureita näkyville ja nostaa niiden asemaa niin Saamenmaalla kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Suomessa juhlistetaan erityisesti juuri Suomessa puhuttavia saamelaiskieliä, inarin-, koltan- ja pohjoissaamea, jotka lukeutuvat puhujamääriltään uhanalaisiksi kieliksi mutta jotka siitä huolimatta jatkavat edelleen vahvasti elinvoimaisina.

Saamen kielten viikolla on suuri merkitys niin saamelaisille itselleen kuin koko yhteiskunnallekin. Saamelaiskielet ovat merkittävässä roolissa viestinnän välineinä, minkä lisäksi niillä on syvemminkin merkitystä osana ihmisen omaa identiteettiä, saamelaista kulttuuriperintöä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Saamelaiskielten asema on hiljalleen parantunut yhteiskunnassa, ja moni kielensä menettänyt saamelainen on innostunut ottamaan sukunsa kielen takaisin ja opettamaan sitä eteenpäin seuraaville sukupolville. Saamelaiskielet näkyvät koko ajan laajemmin ja monipuolisemmin erilaisissa yhteyksissä, ja saamelaiset niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin kokevat, että yhteiskunnan kiinnostus ja hyväksyntä saamen kieliä ja kulttuureita kohtaan on hiljalleen kasvanut.

Saamen kielten viikon juhlintaan pääsi tänäkin vuonna osallistumaan monin eri tavoin, ja ohjelmassa oli esimerkiksi kielikahviloita, kielten oppitunteja, luentoja sekä elokuvailtoja. Myös Suomen saamelainen erikoiskirjasto osallistui viikon juhlintaan vierailemalla saamelaisen kirjallisuuden päivässä Altassa, julkaisemalla Facebookissa ja Instagramissa kirjavinkkejä tuoreesta saamelaiskirjallisuudesta sekä järjestämällä luennon, jonka pitivät saamelaiskirjailija Kirste Paltto sekä paljon saamelaista kirjallisuutta suomentanut kääntäjä Kaija Anttonen. Tapahtumien lisäksi viikon juhlintaan kannustettiin osallistumaan monin arkisin tavoin, kuten esimerkiksi käyttämällä saamea sosiaalisessa mediassa, laittamalla esille saamenkielisiä kylttejä kotiin tai omalle työpaikalle tai tutustumalla saamenkielisiin perusfraaseihin vaikkapa Sano se saameksi -sivuston kautta.

Anna-Maija Kanerva
Suomen saamelainen erikoiskirjasto

Hyödyllisiä linkkejä:

https://giellavahkku.org/fi/
https://www.samediggi.fi/saamen-kielten-viikko/
http://sanosesaameksi.yle.fi/
http://virtualafierbmi.fi/

Tunnen monia, joille kirjasto on ollut lapsuudesta lähtien merkittävä paikka. Minullekin kirjasto on aina tuntunut turvalliselta tilalta. Kirjojen läsnäolo rauhoittaa.

Rakastan tunnetta, jolloin tulen kirjastoon aamulla ensimmäisenä tai lähden illalla viimeisenä ja saan viipyä hetken yksikseni hämärässä, kirjojen keskellä. Olen pitänyt kirjaston luomaa turvallisuudentunnetta jokseenkin henkilökohtaisena asiana – kunnes kuulin professori Juha Siltalan esityksen eräässä kirjastoaiheisessa seminaarissa.

Siltala puhui symboleista: symbolien ympäröimä ihminen on kuin suojaavan kalvon sisällä. Hän sanoi, että jonkin tutkimuksen mukaan korona-aikaan kirjasto- ja kirjahyllykuvia olisi ladattu netistä yhtä paljon kuin söpöjä kuvia kissoista. Kirjoilla on, kaikkien muiden ansioidensa lisäksi, suuri symboliarvo.

Kirjasto on siis suojaava tila. Kirjahyllyittäin turvan symboleja luo rauhallisen, suojaavan kentän. Kirjasto on kaoottisen maailman keskelle sijoitettu turvasatama.

Siltala on puhunut ja kirjoittanut mm. kiireen, vauhdin kiihtymisen ja meritokratian mukanaan tuomista yhteiskunnallisista ongelmista. Jatkuvan kasvun vaatimus ja muun muassa kasvuyrittäjyyteen liitettävä ”hyvä pöhinä” luovat rauhattomuutta ja keskittymättömyyttä.

On tärkeää, että maailmassa on edelleen paikkoja ja hetkiä, joita lineaarisen kasvun vaatimus ei kosketa. Siltalan mukaan olisi suotavaa, ettei ”hyvän pöhinän” tarvitsisi yltää kirjastoon. Yhteys tarinoihin ja tietoon, eri vuosisadoilla kirjoitettuihin teksteihin, tutkimuksiin ja kuvauksiin menneestä elämästä tai erilaisista elämäntavoista ja ajatuksista… voi asettaa meidät hyvin laajoihin mittasuhteisiin.

Kirjaston on uudistuttava ja lunastettava paikkansa modernissa maailmassa, jossa lukeminen on aina vain harvinaisempaa. Mutta Siltalan tapaan minäkään en usko, että muutos tapahtuu pöhinän ehdoilla. Kunnan ylläpitämän julkisen tilan funktiota ei välttämättä voi mitata luvuilla, vaan ihan toisenlaisilla laadun mittareilla. ”Yhteys kaikkiin maailman tarinoihin olisi kirjastolle aivan riittävä brändi”, Siltala sanoo.

Kirjasto voi olla modernin maailman turvasatama ja tarjota suojaa niin työntekijöilleen kuin kirjastonkävijöille. Kirjaston soisi jatkossakin olevan keidas hälinän keskellä.

Teksti: Noora Mustajoki
Kuvat: CC Pixnio ja CC Pexels / Lian Tril’