Kategoria(t): harjoittelijat, kirjastotyö

Työkokeilussa Saarenkylän kirjastossa


Aloitin heinäkuussa 2020 kuuden kuukauden mittaisen työkokeilun Saarenkylän kirjastolla. Ensimmäisen kuukauden aikana työtehtäviäni olivat enimmäkseen hyllyttää lasten, nuorten ja nuorten aikuisten romaaneja (joskus aikuisten romaaneja) sekä sarjakuvia hyllyihin ja järjestellä kirjat hyllyyn aakkosjärjestyksessä. Välillä tehtävät vaihtelivat kirjojen päällystämisestä kirjojen etsimiseen. Tylsää ei ollut, ja hyllyttämisen ohella tutustuin kirjoihin ja sarjakuviin. Koronan vuoksi kirjastolla ei käynyt päivällä kauheasti asiakkaita, joten työskentelin aika paljon itsekseni lasten ja nuorten osastolla.

Työtehtäväni monipuolistuivat syyskuussa, kun työkokeilustani vastaava työntekijä palasi kesälomalta töihin. Taiteellista osaamistani hyödynnettiin, joten aloin askarrella syksy- ja joulukoristeita sekä valmistamaan kirjanäyttelyitä lasten ja nuorten osastoille. Hyllyttämisen, askartelun ja kirjanäyttelyjen valmistamisen lisäksi olin mukana kirjaston järjestämillä satutunneilla viittomassa ja opettamassa päiväkoti-ikäisille viittomakielisiä merkkejä.

Marras- ja joulukuussa autoin kirjapakettien keräämisessä ja osallistuin kirjaston järjestämiin tonttukouluihin, jotka toteutettiin korona-ohjeistuksen mukaisesti osittain ulkona ja osittain sisällä pyrkien välttämään kontaktia muihin asiakkaisiin. Tällöin työtehtäviini kuului muun muassa laittaa joulukoristeita, laulaa joululauluja, tanssia, hiippailla ja opettaa päiväkotiryhmille jouluaiheisia viittomia. Osallistuin myös kirjaston omiin projekteihin: esimerkiksi Rovaniemen kirjaston Instagramiin ja Facebook-sivustolle videoimme joulukalenterin luukkuja, ja kirjaston tiloissa etsittiin hyviä paikkoja taidemuseolta tuleville tauluille.

 Näiden kuuden kuukauden aikana huomasin työharjoittelun menneen todella nopeasti. Saarenkylän kirjastolla työskentely on ollut mukavaa ja monipuolista sekä kaikki tehtävät on pystynyt hoitamaan omassa tahdissa. Työkaverit ovat olleet supermukavia ja kirjastolla on hyvä tekemisen meininki. Kuten olen joskus kavereilleni vitsaillut: ”työskentelyn ja pullan syönnin välillä on balanssi”.

Karoliina Leinonen, työharjoittelija / Rovaniemen kaupunginkirjasto

Kategoria(t): kirjastopalvelut, Yleistä

Ei se ole ko tehä podcasteja!


Mikä podcast?

Podcastit sanana on tietenkin lainattua amerikoista, mutta suomeksihan se voisi olla vaikka suorien- äänitiedostojen-lähetys-ja-niiden-kuuntelemista-melkeinpä-millä-vain-laitteella-ja-silloinkuin-itselle-se-parhaiten-sopii-ja-siitä-aiheesta-mikä-sillä-hetkellä-sattuu-kiinnostamaan. 

Käytämme siis sanaa podcast tässäkin kirjoituksessa.

Podcastin tärkein juju on mielestäni se, kuinka mielenkiintoisen, ajankohtaisen ja pituudeltaan oikean mittaisen keskustelun olet kulloisestakin aiheesta saanut. Yksinpuhelukin on mahdollista, kunhan nämä kriteerit täyttyvät.

Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön haastattelu hänelle merkittävistä kirjoista voisi olla mielenkiintoista kuunneltavaa ja toisaalta taas kuulla kirjailija Inger ”Ima” Aikion näkemyksiä naisena olemisen ihanuudesta. 

Yllätyksellisyys on podcastien suola. Joten jos presidentti Sauli Niinistö haluaakin kesken lähetyksen laulaa lastenlaulun pojalleen, niin vot! Sen vuoden paras podcastin osa on sitten siinä.

Myös sinä voit kysymyksilläsi yllättää vieraan, soveliaisuuden rajoissa tietenkin. Se voi olla myös yksi tapa rentouttaa vieras ja nauraa yhdessä mukavalle asialle.

Valmistaudu, ainakin vähän

Podcastien käsikirjoitusta on hyvä etukäteen vähän miettiä, tehdä hieman salapoliisi- työtä aiheesta ja aiheen vierestäkin ja tietty vieraasta. Vieraalle voi alustavasti kertoa aihepiirin pääkohdat ja kysymysten sisällötkin. Jotta podcastin vapaa ja soljuva luonne säilyy, niin sinun tulee olla aidosti kiinnostunut aiheesta ja kuunnella herkällä korvalla vierastasi. Kun olet itse aidosti kiinnostunut aiheesta ja vieraasi näkemyksistä, välittyy se sama kiinnostus myös kuulijoille ja tekee lähetyksestä mielenkiintoisen. 

Kiitos koronan

Podcasteja tehdään ihannetilanteessa suorina lähetyksinä ja siten, että keskustelijat ovat läsnä samassa tilassa MUTTA tämä korona on nyt sitten haastanut myös podcastien tekijät tai ainakin minut. Olen siis tehnyt Maid mun lohken -podcastini etänä.

Etähaastatteluissa näen myös hyviä puolia, koskapa vältyn satojen kilometrien ja monien tuntien ajomatkoilta, sekä korona-lookkini muuttamiselta, noin tunnin mittaiselle haastatteluhetkelle. Joten teen siis podcastini kotikoneelta, tukka sekaisin ja villasukat jalassa, lohtunani se tieto, että podcast-vieraani ei minua näe livenä.

Podcastit kuvalla vai ilman

Podcasteja tosin voi nykyään tehdä ainakin kahdella eri tavalla, elikkä voi olla pelkästään puhetta äänitettynä tai sitten voit jopa videoida koko keskusteluhetken, jolloin samalla hinnalla tulee sekä ääni että kuva. Sitten podcasteja voi tehdä suorana tai äänitteenä. Aänitteitä voi sitten muokata tarpeen mukaan, esim. leikata sopivaan pituuteen ja poistaa ”äiti tuu pyyhkiin!” -ääniä.

Tekniset kommervenkit podcastien teossa

Nämä minun, Maid mun lohken -podcastit on tehty äänitteinä, koskapa tämä homma on ollut minulle uutta ja outoa. Olen hakenut oikeaa äänitysmuotoa, muokkausohjelmia jne. elikkä kaikenlaista pientä nippelisnappelisasiaa on täytynyt selvittää.

Lopulta päädyimme ja sulassa sovussakin vielä atk- ja audioasiantuntijoiden kanssa seuraavanlaiseen etä-podcastien tekotapaan. Äänitteen tekemiseksi olen kutsunut Zoom-kokoukseen vieraani ja sitten äänittänyt kokouksen. Sen jälkeen olen konvertoinut elikkä muuttanut äänitteen mp4-muodosta mp3-muotoon netissä olevan sivuston https://online-audio-converter.com/ kautta ja sitten editoinut tai leikannut ja muokannut Audacity-ohjelmalla äänitteen valmiiksi podcastiksi. Siinä ohje yksinkertaisuudessaan ja jos joku keksii vielä helpomman tavan, niin laittaa sen minullekin tiedoksi, kiitos. 

Kuka löytää podcastit ja mistä?

Podcasteja tehdään, että mahdollisimman moni ihminen niitä saisi kuunnella. Ihan omaksi iloksi niitä ei tehdä, siksipä podcastien markkinointi on erittäin tärkeää. Ihan vain omana huomiona, ei tutkittuna tietona, olen huomannut, että tämä korona-aika näyttää olevan podcastien kulta-aikaa ja podcasteja tehdään enemmän kuin koskaan.

Pohdittavaksi ja erittäin tärkeäksi asiaksi jää päättää, että mille alustalle podcastin viet, että se tavoittaa mahdollisimman usean kuuntelijan ja miten markkinoit tai mainostat tekemiäsi podcasteja, etteivät ne jää vain miljoonien muiden podcastien tarjontamereen yksinään kellumaan.

Kirjoitushommia myös

Niin ja sitten lisänä vielä, että nykyään podcastit täytyy saavutettavuuden takia myös kirjoittaa auki, elikkä kirjoitat podcastin tekstiksi. Tämä raaka totuus tuli minullekin selväksi, että jos podcast kestää tunnin ja vähä päälle, niin nauhan leikkaukseen meni toinen päivä, ja kyllä sen kirjoittamiseenkin vain hupeni vielä kolmas päivä. Sen jälkeen olen hieman lyhentänyt podcastejani, noin puoleen tuntiin, saamelaisella aikakäsitteellä.

Mukavia podcastkokeiluhetkiä kirjastoihin, maailma on teidän.

Saavutettavuuden tavoittamiseksi olen myös äänittänyt tämän blogipostauksen Enontekiön väylänvarren murtheella. Se kuuntelee, ken kestää. Blogiteksti äänitteenä

Minna PE Näkkäläjärvi, kotitoimistosta tukka pystyssä ja villasukat jalassa