Kategoria(t): Yleistä

Poliiseja Kemijärven kirjastossa


Muistatko Taivaan tulet-televisiosarjan? Kari Väänäsen luoman ja ohjaaman takavuosien suositun televisiosarjan tapahtumapaikkana on Kemijärvi. Ohjelman keskiössä on persoonallisten ihmishahmojen lisäksi myös pohjoinen luonto – talven paukkupakkaset ja revontulet sekä näin sydäntalvella kaukaiselta tuntuvat valoisat kesäyöt.

Kemijärven kirjaston takan päällä kököttää kolme Taivaan tulet-televisiosarjan hahmoa: poliisit Rauni ja Aimo sekä Neljän koplan Jetsu. Nukketaiteilija Erja Mikkolan valmistamat näköisvahanuket muuttivat Kemijärven kirjastoon elokuussa 2017.  Siitä lähtien porukka on seurannut kirjaston elämää ja tapahtumia takan päältä.

Taivaan tulet -sarja kiinnostaa ihmisiä edelleen paljon. Varsinkin kesäisin kirjastossa vierailee runsaasti ihmisiä katsomassa ja kuvaamassa vahanukkeja. Kun aloitin työt Kemijärven kirjastossa, säikähdin tai ainakin hätkähdin hahmoja monet kerrat. Nyt niihin on jo niin tottunut, ettei huomaakaan.

Nukesta pyyhitään pölyä,

Tammikuun puolessavälissä koitti kuitenkin hetki, jolloin nuket pääsivät pois hyllyn päältä pieneksi toviksi. Yleisradion väki on nimittäin tulossa kuvaamaan porukkaa. Pölyt pyyhitään, jotta Aimo, Rauni ja Jetsu olisivat mahdollisimman edustavassa kunnossa televisiota varten.

Yleisradion kiinnostus Taivaan tulet-hahmoja kohtaan liittyy Puoli seitsemän -ohjelman kuvauksiin Kemijärvellä 14.2. Puoli seitsemän tekee yhden lähetyksen kokonaan Kemijärveltä Vuoden Talvikaupunki 2022-kisan voiton kunniaksi. Kyseisenä päivänä vietetään Kemijärvellä myös Talvikaupunkijuhlaa.

Kun elämäämme on hiipinyt epävarmuutta ja huolta, olisi tärkeätä yrittää löytää asioita, jotka saisivat unohtamaan sähkölaskut, sodat jne. edes hetkeksi. Joillekin se voi olla televisio-ohjelma, joillekin oikeat taivaan tulet taivaalla.

Yksi on kuitenkin pysyvää: pöly.

Alakuvassa olemme turvallisessa seurassa.

Kemijärven henkilökunnan kuvassa
Advertisement
Kategoria(t): Yleistä

Satunnilla


Aloitettuani työt Ivalon pääkirjastossa viime lokakuussa olen pikkuhiljaa totuttautunut niin lapin talveen kuin kirjastotyöhönkin. Uudella paikkakunnalla eläminen sekä uudessa uudessa työssä toimiminen on vaatinut paljon uuden opettelua. Kuitenkin omasta mielestäni olen sujahtanut osaksi uutta työyhteisöä varsin helposti ja uusi työkin sujuu ilman suurempia haasteita.  Tähän mennessä kirjastotyössä yksi lempiasioistani on ehdottomasti olleet satutunnit. Tämä jopa hieman yllätti, sillä aiempaa kokemusta lasten kanssa työskentelystä minulla ei juuri ole.

Pidämme pedagogisia satutunteja, joissa lapset osallistuvat tarinan kerrontaan ja heidän kanssaan pohditaan esimerkiksi sadun juonenkulkua. On mahtavaa nähdä kuinka innoissaan lapset osallistuvat satutunteihin ja kuinka kivaa heillä onkaan. Viimeisimmällä satutunnilla luimme satua tytöstä, joka lähtee metsäretkellä ja kohtaa siellä erilaisia metsäneläimiä. Taitaapa siellä muutama lumiukkokin valmistua.

Teimme rekvisiittaa, jonka avulla sadun kertomisen jälkeen käytiin lasten kanssa sadun juoni läpi uudelleen. Rekvisiitaksi satutunnille minä ja tunnin varsinainen tarinankertoja neuloimme pikkuruisia pipoja, sekä liimasimme valkoisista palloista lumiukkoja, sekä teimme pahvista kuvat, joissa sadun henkilöitä näkyy. Hyvä että kirjastotyö pitää käsityötaitojakin yllä. Lapset saivat sitten yhtenä satutunnin tehtävänä valita oman lumiukon ja sille sopivan pipon.

Kaikilla oli hauskaa ja lapset osallistuivat tosi reippaasti. On hyvä, että lapsia innostetaan lukemiseen ja kirjaston käyttöön jo varhaisessa vaiheessa. Toivon, että lapset saavat satutunneista iloa päiväänsä ja muistavat sadun vielä pitkään. Minä ainakin saan iloa ja voimia työpäiviin, sekä talven pimeyteen.