Tuula Mäkelän minimalistinen esikoissarjakuva Rappuset (Suuri kurpitsa 2022) loi ajatuksia sukupolvet ylittävästä taakkasiirtymästä, sekä tietojen ja taitojen periytymisestä hiljaisena tietona sukupolvelta toiselle. Sarjakuvan tarinan tasolla isä ja tytär korjaavat yhteistoimin aitan rappuset, mutta korjaustoimien ohessa käsitellään elämää yleisemmin.
Rappuset sarjakuvan tapahtumat saattavat sijoittua 1970-1980- luvulle, päätellen siitä, että tarinan isän isä oli toisessa maailmasodassa. Myös särkyneet astiat ja metalliesineet heitettiin tarinassa aitan alle, aivan samoin kuin meillä ne heitettiin tallin alustaan. Nykyisen kaltaista, helposti saavutettavaa lasin ja metallin kierrätystä ei silloin maaseudulla ollut.
Mäkelän sarjakuva vei minut pohtimaan psykoanalyytikko Martti Siiralan luomaa taakkasiirtymän käsitettä ja tutustumaan Pirkko Siltalan kirjaan ”Taakkasiirtymä: trauman siirto yli sukupolvien” (Therapeia 2016). Siltalan mukaan sodat, pakolaisuus ja terroriteot voivat aiheuttaa monenlaisia traumoja perheille ja yhteiskunnalle, traumat voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, jolloin puhutaan sukupolvet ylittävästä taakkasiirtymästä.
Mutta onko taakkasiirtymä lopulta aina pelkästään negaatio? Tiedän lähisukuni historian ja menetykset, olemme ne surreet ja puhuneet, puutarhakeinussakin, kuten Tuula Mäkelän teoksen Rappuset isä ja tytär. Juuri nyt oma taakkani on avuksi, sillä reppu, jota kannoin selässäni, onkin nyt rinnan puolella, halaan sitä ja otan siitä tukea, kun omat voimat loppuvat. Taakkani on turvareppuni, jonka riimien ruvet ovat tiedossani.
Tuula Mäkelän teoksessa on kiinnostavia kuvallisia vaikutteita ranskalaisen sarjakuvantekijän Manu Larcenet´n neliosaisesta teoksesta Pieniä voittoja, jossa käsitellään niin ikään sukupolvet ylittävää taakkasiirtymää ammattien ja yhteiskunnan rakennemuutoksen näkökulmasta. Tulkintani on, että Larcenet´n sarjakuvassa taakka muuntuu päähenkilön turvarepuksi ja vahvuudeksi tarinan ajan kuluessa.
Mutta entä sukupolvet ylittävä taito- tai tietosiirtymä, käsitteet, jotka keksin luettuani Tuula Mäkelän Rappuset, kukkaseppeleen teko, verkkojen nosto sovussa, hirren veisto ja kimalaisen pyydystäminen elävänä ulos. Ne ovat hiljaista tietoa, joka omaksutaan käytännön kokemuksen kautta. Hiljaisen tiedon käsitteen luojana pidetään amerikkalaista Michael Polanyitä. Joten hysss: Jaettu suru on pienempi suru ja jaettu ilo on suurempi ilo.
Kutsun taakkasiirtymää ja hiljaista tietoa yhteisnimekkeellä henkinen perintö, jonka rappusia nousen joka päivä, joskus kompuroiden, joskus liian äkkiä, jolloin on peruutettava hiukan.
Hyvää kesää!
Sylvia Jänis – Yhteispohjoismainen kirjastoauto
Lähteet:
Mäkelä Tuula: Rappuset, Suuri Kurpitsa, Tampere 2022
Siltala Pirkko: Taakkasiirtymä- trauman siirto yli sukupolvien, Therapeia, Helsinki 2016
Larcenet Manu: Pieniä voittoja, Le Combat ordinaire, 1-4, Lista WSOY ja WSOY, Helsinki 2006-2009
Kirjava kirjasto 