Väliaikaista kaikki on vain


Rosa Liksom: Väliaikainen
Like 2014Rosa%20Liksom

Niinhän se vanhassa laulussakin lauletaan, että ihmisen elon huolet, riemut ja pettymykset ovat vain ohikiitäviä hetkiä. Niiden yli joko selvitään tai ne vaihtuvat uusiin iloihin tai murheisiin.

Rosa Liksomin lyhyissä tarinoissa käydään läpi hetkiä erilaisista elämäntarinoista. Ääneen pääsee nimettömänä pysyttylevä yksinhuoltaja, teini, aikamiespoika, eläkeläinen, lottovoittaja, työtön, äiti, yksineläjä, kirkkoherra, vanhus, aviomies ja moni muu. Auliisti he jakavat oman elämänsä arjen, surun tai ilon lukijan kanssa. Perhe, ihmissuhteet ja työ vilahtelevat tarinoissa. Vanhanakin oppii vielä uusia asioita ja some lievittää yksinäisyyttä.

Tarinoissa ihmetellään myös maailmanmenoa ja otetaan kantaa niin ilmastonmuutokseen kuin kuntien pakkoliitoksiin. Puolet kokoelman tarinoista sijoittuvat pohjoiseen, loput sijoittuvat tavalla tai toisella suureen maailmaan tai pieniin ympyröihin. Lukiessa voikin miettiä ovatko ihmisten ilot ja surut samankaltaisia kaikkialla. Kertojasta riippuen tarinat joko itkettävät, kauhistuttavat tai naurattavat.

 

Helena Kokko
Aalto-sali

 

Muita puheenvuoroja elämän iloista ja murheista:

Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit
Kari Hotakainen: Finnhits

Monikulttuurisuus on rikkaus


Pietarilainen polkuhevonenMarianna, Flinckenberg-Gluschkoff: Pietarilainen polkuhevonen: Lapsuus kolmen kulttuurin katveessa. Tammi 2013, 364 s.

Lämpimästi kerrottu tarina moneen kulttuuriin kasvamisesta ja lapsuudesta sodanjälkeisessä Helsingissä. Pietarilainen polkuhevonen kuvaa kirjoittajan kasvua kolmen kulttuurin – suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen – ristipaineessa. Kirjoittajan äidin suku on venäläis-saksalainen, sodassa kaatuneen isän suku on suomenruotsalainen, itse hän on käynyt suomalaista koulua.

Kertomus ulottuu varhaislapsuudesta ylioppilasikään ajoittuen 1940 -1950-luvuille, teos onkin hieno ajankuva sodanjälkeisestä Suomesta. Kirjoittaja oli evakossa Ruotsissa äitinsä kanssa, tuota aikaa hän kuvaa lapsen silmin. Hän kertoo eloisasti kesänvietoista saaressa, vierailuista, vieraista, sekä loputtomasta isän ikävästään. Hän menetti isänsä pienenä, muutaman vuoden ikäisenä tyttönä – kirja on saanut nimensä isän hänelle puhdetöinään tekemästä polkuhevosesta. Tarinassa on koko ajan isän ikävä läsnä.

Kirjoittaja kuvaa kuitenkin – isän menetyksestä huolimatta- lapsuutensa onnelliseksi ja hyväksi. Hän sai kasvaa lukuisten sukulaistensa keskellä saaden paljon rakkautta ja tukea elämäänsä varten näistä suhteista. Kertojasta huokuu elämänviisaus, laaja sivistyneisyys ja syvä ymmärrys erilaisia kansoja ja ihmisiä kohtaan. Venäläisemigranttien mennyt maailma näyttää olevan erityisen lähellä kertojan sydäntä, samoin suomenruotsalainen sekä karjalaisperinne ovat kertomuksessa vahvasti esillä.

Teoksen valokuvat ovat tekijän yksityiskokoelmasta. Tarina toi mieleeni oman perheeni lukuisat muistelukset evakkomatkoiltaan sekä sävelmän, jota sodan käynyt isäni usein lauloi saunan portailla vihtoja tehdessään ”Taistoihin tiemme kun käy…”. Kirja on erinomaisen kaunis lukukokemus, suosittelen.

Ihastuksia ja salaisuuksia kansien välissä


Eppu NuotioAnna ja Eppu Nuotio : Venla T:n rakkaudet
Otava 2014.

Venla T:llä on ongelma. Ja kaikkihan sen tietää, että selättääkseen ongelmansa, täytyy kohdata se silmästä silmään, rehellisesti, vailla itsepetosta. Muu ei auta. Niinpä Venla aloittaa tarkan kirjanpidon elämästään päiväkirjan muodossa. Ja tämä on siis todellinen tilikirja, jonka kansien väliin ei ui yksikään valhe.

”Aloitetaan ongelmasta. Ei läski, ei viina, ei myymälävarkaudet. Ongelma on miehet. Ei sillä lailla että olisin joku ikkunasta ulos tuijottava surusilmäinen runotyttö. Tai joku jätetty sydänmurskassa kierivä itsemurhakandi. Enkä todellakaan ole keski-ikäinen, epätoivoinen sinkku niin kuin Carrie Bradshaw. Ei. Mistään sellaisesta ei ole kyse. Biologinen kellokaan ei tikitä enkä todellakaan haaveile mistään prinsessahäistä.

Ongelma on se, että rakastun tosi helposti. Ja tosi usein. Tiedän, että monet pitää mua pinnallisena ja olen kuullut ikäviäkin kommentteja.” Venla kirjoittaa. Motiivina muutoksessa on tietysti ihana Matias, joka on kaikilla mittareilla mitattuna täydellisen täydellinen poikaystävä ja jonka seurassa hehkuu koirat ja mummot ja vetelät kioskinmyyjätkin. Kaikesta huolimatta pariskuntaelämä ei tunnu sopivan Venlalle. Onhan koulussa esimerkiksi uusi nuori ja komea äidinkielenopettaja Hassinen. Aikamoisen sopan ensin tekevä, sitten vasta ajatteleva Venla saakin aikaiseksi.

Lukioikäisen Venlan rakkauksista kertova nuortenromaani aloittaa uuden sarjan, jolle toivottavasti seuraa pian jatkoa.
Johanna Anetjärvi Autokirjastosta

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.