Allas vai eikö allasta – kaksi kirjaa vesistörakentamisesta


Vuotos – vastasatanut uusi lumi               Pirkko Hyvönen, 2014 Nordbooks   Vuotos

Sana Vuotos tuskin jättää ketään lappilaista kylmäksi. Herää tunteita sekä tekoaltaan rakentamisen

puolesta että sen rakentamista vastaa. Ja välinpitämättömät  tuskailevat ”eikö tämä jankkaus koskaan lopu”.

Pirkko Hyvönen valitsi esikoisromaaninsa nimeksi Vuotos : vastasatanut uusi lumi. Talvisesta alaotsikosta huolimatta itselleni kirjan nimestä tuli mieleen kesäiset kuvat Vuotos-soudusta, ihmisistä niittämässä altaan alle jäämässä olevia niittyjä. Tarinan tapahtumapaikka olisi jossain kauempana pohjoisessa,

suunnitellun tekoaltaan paikkeilla.

Mutta mielikuvani oli väärä. Kirja alkaa vahvalla luontokuvauksella Kemijärven Ailangasta, minulle jo lapsuudesta paljon tutummista paikoista kuin tuo etäinen Vuotos. Kirjaimellisesti puut puhuvat, sekä kirjan alussa että lopussa.

Kirja on kertomus siitä kuinka vähäisen tiedon ja vähäisen saadun maksun kautta kosket siirtyivät aikoinaan jokiyhtiöille. Tästä seurasi riitaa perheissä ja sukujen kesken. Eräässäkin perheessä emäntä oli myynyt kosken isännän ollessa rintamalla. Vuosikymmenien ajan tämä aiheutti hiljaista katkeruutta ja kaunaa pariskunnan välillä.  Jokiyhtiöltä saatuja rahoja ei juuri käytetty ennen kuin vuosien päästä talon sähkötöihin. Perheen poika ajautui vanhempiensa ja oman lapsuudenkokemuksensa kautta Vuotoksen rakentamista vastustavan ryhmän aktivistiksi.

Toinen perhe joutui allas-evakoksi kahteen kertaan. Varsinkin perheen isälle tämä oli henkisesti raskas taakka. Vaimo ja lapset eivät surua kotiseudun menettämisen uhasta jaksaneet jakaa eikä ymmärtää.

Kuinka käy jokiyhtiön tiedottajan ja Vuotos-aktivistin tyttären rakkaustarina. Riittääkö keskinäinen rakkaus, kenen näkemys vesistörakentamiseen muuttuu? Voiko tällaisissa periaattellisissa asioissa muuttaa näkemystään?

Tiedämme ettei Vuotoksen tekoallasta rakenneta. Hyvösen kirja kertoo tarinan ensimmäisten vesivoimaloiden rakentamisesta ja niiden vaikutuksesta elannon saamiseen. Ihminen viljelee, rakentaa, kahlitsee jokia, hakkaa metsiä. Luonto reagoi joskus nopeammin joskus hitaammin. Mitkä ovat oikeita ratkaisuja ja kenen kannalta? Onko yhtä oikeaa tapaa toimia?

Toivottavasti kirjan nimi ei karkota niitä jotka haluavat lukea hyvää ihmis- ja luontokuvausta. Kirjan kieli on hyvää ja monipuolista, sujuvaa. Luonnossa liikkuminen on kuvattu aivan kuin itse olisi retkellä mukana. No, murresanoissa painotukset eivät koskaan ole aivan kohdallaan.

Pirkko Hyvönen kertoi kirjan julkistamistilaisuudessa halunneensa tuoda esiin sen kuinka huonosti ihmisiä kohdeltiin koskikaupoissa.

Yhtenä lähdeteoksena hän mainitsee Outi Autin tuoreen väitöskirjan Valtavirta muutoksessa.

Hyvösen kirjan  liitteenä on vesistörakentamisen suppea historia sekä valitus Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksestä.

Vuotos-kirja sai minut miettimään omaa tietämystäni vesistörakentamisesta. Lapsena tiesin, että voimaloista saadaan sähköä. Tarvittiin lisää sähköä, Kemijoki säännösteltiin tuottavammaksi. Lapsille ja lapsenlapsille esittelen kuvia Kemijärvestä:  Ailangan hietikot olivat pitkiä ja leveitä, nykyään ne ovat jyrkkiä vyöryviä rinteitä kapeine hiekkareunuksineen. Kalkonniemessä oli leveä hiekkaranta. Jokiniityiltä tehtiin heinää. Niiden ääriviivat näkyvät joessa keväällä ennen kevättulvia. Nykyään jos nousee talvella järven jäältä rantaan laiturin kohdalta, laituri on monen metrin korkeudessa.

Uiton loppuminen oli veneilyn harrastaville iloinen asia. Veneillessä täytyi tähystellä uppotukkeja vuosien ajan vaikka uitto oli loppunut.

Hyvösen Vuotos-kirja innosti minut tutkailemaan vesistörakentamisen historiaa vähän tarkemmin ja siinä oli hyvänä apuna dokumenttiteos:

Pyörteistä voimaa – historiikki Kemijoesta, 2013 (Olli Säynäjäkangas toim.)

Kirjaan on koottu yksityiskohtaiset tiedot kaikista Kemijoen vesivoimaloista, suunnitelmista toimintaan saakka. Kirjassa on runsaasti kuvia niin Kemijoesta virtaamassaPyörteistä voimaa

vapaana kuin joki valjastettuna sähköntuotantoon, rakennusajalta ja myös valmiista voimalaitoksista.

Omat lukunsa ovat saaneet voimaloiden lisäksi esim. Kemijoen uitto, kala-asiat ja Kemijärven säännöstely. Vapaasta Ounasjoestakin on luku. Yhden luvun nimi on Entäs Vuotos? Ensimmäisenä otsikkona on Vuotos-altaan värikkäät vaiheet, toisen Vuotos – jatkuva painajainen.

Kirjaa elävöittää aikalaisten omat muistelukset rakentamisesta, kalastuksesta tai vaikkapa uitossa työskentelemisestä.

Pyörteistä voimaa kirja antaa vesistörakentamisesta energisen kuvan. Sähköä piti saada teollisuuden tarpeisiin, esim. Isohaaran padon avulla saatiin elintärkeä silta yhteyksien luomiseen pohjoiseen toisen maailmansodan jälkeen. Sotakorvausten maksaminenkin mainitaan yhtenä voimalarakentamisen syynä.

Rakentaminen antoi työtä ja rahaa koko lääniin, hintana oli padotut kosket, menetetyt kalansaaliit ja rumat maisemat. Kirjaa selatessani ja hienoja kuvia katsellessani tuli mieleen, mikä oli tai tulee olemaan oikea ratkaisu sähköenergian saantimme turvaamiseen. Paljon on ihminen jo nyt muuttanut luontoa. Toisaalta jossain muualla maailmassa yksi tulivuorenpurkaus tai maanjäristys saa ihmisen, ei luonnon, tasapainon järkkymään. Luonto on elävä ja muuttuva.

Pirkko Hyvösen Vuotos-kirja palautti mieleen historialliset allastaistelut, samalla muistelin mitä omassa elämässä oli pinnalla noina vuosina.

Pyörteistä voimaa-kirjassa on asiatiedon lisäksi tosi meheviä kertomuksia jokivarren asukkaiden, niin syntyperäisten kuin junantuomienkin, kertomina.

Kemijoesta on kirjoitettu kolmisensataa kirjaa tai tutkimusta. Muutama maininta alla:

Autti : Valtavirta muutoksessa :  vesivoima ja paikalliset asukkaat Kemijoella, 2013

Linkola (toim): Entinen Kemijoki, 1967

Seppälä: Nykyinen Kemijoki, 1976

Pokka: Kemijoki :  minun jokeni, 1994

Järvikoski: Isohaaran padosta Kemijoen karvalakkilähetystöön, 1981

Ruuhijärvi: Kemihaaran allasalueen luonto, 1975

Rikosten kuningatar Uudesta Seelannista: Ngaio Marsh


Nyt kun YLE Teemalta tulee Maria Langin kirjoihin pohjautuvia elokuvia, halusin tuoda esille myös vähemmän tunnetun ”rikosten kuningattaren”, uusiseelantilaisen Ngaio Marshin (1895-1982). Hän kirjoitti 32 dekkaria, joissa kaikissa oli etsivänä Scotland Yardin ylitarkastaja Roderick Alleyn. Alleyn apurina toimi poliisitoveri Fox (veli-Fox) ja lukuisat kyläpoliisit ympäri Englantia ja vähän mantereenkin puolelta.

Alleyn vaimo Troy on kuuluisa maalari ja hän auttaa monessa jutussa miestään. Joissain kirjoissa hän on pääosassa, kuten teoksessa Murharisteily (Clutch of constables, 1968, suom. 1969), jossa Troy on kanavaristeilyllä ja kohtaa siellä erikoisia ihmisiä, joista yksi on kansainvälinen konna ja murhaaja. En voi olla kirjoittamatta konna, sillä henkilöstä kerrotaan vain vähän vastenmielisiä piirteitä, mitä nyt pari murhaa…

Murharisteily on alkaa Alleyn luennolla, jossa hän kertoo  miten hänen vaimonsa joutuu mukaan juttuun. Kirjassa vuorottelevat Alleyn luento ja Troyn kokemukset laivalla. Alleyn antaa luennoillaan vinkkejä kuulijoilleen (meille lukijoille), kuka murhaaja voisi olla, ilman että Troy (tai ainakaan tämä lukija) ei pääse vielä jyvälle.  Koska kirja on kirjoitettu 1060-luvulla, siinä ilmenee paljon asioita, joita ei näy yleensä ”kultakauden” dekkareissa: rotuennakkoluuloja ja pärinäpoikia muun muassa.

Marsin kirjoissa esiintyy paljon termejä, ihmisiä ja tapauksia, joista minä -60 -luvulla syntyneenä en tiedä mitään. Sen vuoksi tekniikan kehitys on niin ihanaa; voin saman tien tarkistaa kirjassa mainittuja asioita netistä älypuhelimellani. Jospa jotain tarttuisi muistiinkin… Marsh itse oli opiskellut taidetta nuoruudessaan, mutta suurempi rakkaus oli teatteri; hän jopa tuotti Shakespearen näytelmiä Uudessa Seelannissa.

Marshin dekkareista on tehty myös tv-sarja, mutta ainakaan itse en ole sitä päässyt näkemään. Kirjojakaan ei ole paljoa suomennettu, Lapin kirjastosta löytyy 6 teosta suomeksi, 2 englanniksi ja yksi ruotsiksi.

Oletko muuten löytänyt YouTuben äänikirjat? Sieltä voit esim. kuunnella iki-ihanan Benetict Cumberbatch lukemana Marshin ”Death in a White Tie” -teoksen.

Klassisen suosikkeja


Naxos levy-yhtiön kokoelmajulkaisuja vuodelta 2012.

9155025 vuotta klassisia suosikkeja on kokoelma kappaleita Naxoksen eniten myydyimmiltä levyiltä vuosien 1987 – 2012 ajalta. Lisäinformaatiota kappaleista antaa levyn mukana oleva tekstiliite, jossa kerrotaan hieman taustatietoja jokaisesta kappaleesta. Levyllä on mm. Sergei Rahmaninovin konsertto pianolle ja orkesterille nro 2, op18, osa II Adagio sostenuto, Antonio Vivaldin Kevät teoksesta Neljä vuodenaikaa ja Ludwig van Beethovenin Kuutamosonaatti.

Klassinen musiikki elokuvissa on 3 CD-levyn kokoelma, jonka alkuperäisjulkaisu on jo vuodelta 2002. Levyjen kappaleet on jaettu aihepiireittäin: CD 1) Draama-komedia-romantiikka, CD 2) Jännitys-trilleri-sota ja CD 3) Scifi-seikkailu. Levyjä kuunnellessaan voi samalla suorittaa pientä aivojumppaa ja yrittää mielessään yhdistellä kappaleita näkemiinsä elokuviin ja kenties jopa niiden tiettyihin kohtauksiin.

Uusintajulkaisu on myös alunperin vuonna 2003 ilmestynyt levy Oopperaklassikot – oopperamusiikin unohtumattomat helmet. Kokoelma on 3 CD-levyn paketti hienoja kappaleita, sillä vaikka julkaisemista on kulunut aikaa yli kymmenen vuotta, on se edelleen nimensä veroinen. Suurin osa levyjen kappaleista on sävelletty 1700- ja 1800-luvuilla mutta pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että esimerkiksi saksalaisen oopperan kukoistuskausi alkoi jo 1600-luvun loppupuolella. Levyiltä löytyy otteita mm. Puccinin, Verdin ja Mozartin kuuluisista oopperoista kuten Tosca, Aida ja Taikahuilu.

Kirjasto tarjoaa pääsyn Naxoksen ylläpitämään Naxos music libraryn -verkkokuuntelupalveluun. Siellä voi kuunnella taidemusiikkia, maailmanmusiikkia ja jazzmusiikkia mutta myös paljon muuta musiikkia. Ja kuunneltavan musiikin määrä kasvaa kuukausittain, tällä hetkellä palvelussa on 100 000 levyä. Palvelun käyttö on ilmaista ja sinne pääsee kirjautumaan 698- ja 699-alkuisilla kirjastokorttien numeroilla. Löydät linkin verkkokirjastomme sivulta kohdasta musiikkilinkkejä.

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.