Semisti kiinnostavaa – ihan jees!


Kirjastolaiset vinkkauskierroksella LapissaTuijan juttu Kirjavaan kirjastoon

Syksyn ja talven kuluessa Lukuintoa Lapissa jalkautuu vinkkauskierroksen myötä Lapin kirjastoille ja kouluille. Kirjojen lisäksi reissuilla vinkataan sarjakuvia ja musaa tavoitteena houkutella mahdolliset lukijat erilaisten tarinoiden pariin. Ensimmäiset etapit olivat Sodankylä ja Ivalo, ja tällä viikolla matka jatkuu Kolariin ja Muonioon. Marraskuussa matkataan Sallaan, Ylitorniolle, Simoon ja Keminmaalle.

Tähän mennessä palaute on ollut varsin positiivista – vinkkaus on ollut semisti kiinnostavaa ja ihan jees! Erityisen ilahduttavia ovat olleet palautteet, joiden mukaan vinkkaus on ollut tosi kiinnostavaa. Mukaan on mahtunut myös varovaisempaa palautetta niiltä takapenkkien pojilta, joiden mielestä vinkkaus on auttamatta ihan tylsää. Meille vinkkareille kaikki palaute on hyvää palautetta, ja saimmepa me itsekin vinkkejä oppilailta. Kirjojen, sarjakuvien ja musiikin lisäksi toivotaan vinkkauksia, joiden aiheena ovat elokuvat ja pelit.

Lukuintoa Lapissa edistää lappilaisten lasten ja nuorten lukuharrastusta sekä medialukutaitoa, ja tiivistää lappilaisten kirjastojen ja koulujen yhteistyötä. Vinkkauskierroksen lisäksi hankkeessa etsitään tapoja hyödyntää ja soveltaa etäyhteystekniikkaa, sosiaalista mediaa ja uusia välineitä kirjaston ja koulun välisessä yhteistyössä. Lukuharrastusta tuetaan ja medialukutaitoja edistetään kirjastojen aineistoja käyttämällä ja sisältöjä itse tuottamalla.

Loppuvuodesta testataan virtuaalista vinkkausta, ja kannustetaan kirjastojen väkeä sekä koulujen oppilaita omien vinkkivideoiden ja sähköisten kirjojen tekoon. Myös kirjastojen poistolehtiä hyödyntävät sanataidepajat ja medialukupiirit ovat toimintaa, joihin kirjastojen ja koulujen toivotaan tarttuvan.

Tuija Jerndahl
Projektipäällikkö
Lukuintoa Lapissa
Rovaniemen kaupunginkirjasto – Lapin maakuntakirjasto
tuija.jerndahl(at)Rovaniemi.fi

 

 

 

Erävaelluksilla!


 

Mahtava syksy! Olen päässyt vaeltamaan Alaskaan, Kanadaan, Pohjois-Kalotille ja Norjaan. Matkat ovat olleet aivan ilmaisia. Ne ovat kestäneet yhteensä melkein kuusi vuotta, mutta minä kävelin ne parin kuukauden aikana. Lisäksi oppaana oli eräilyn asiantuntija.

Mikä tällainen onnenkantamoinen voi olla?

STA_0325Norjalainen Lars Monsen on ikänsä kaiken ollut ulkoilmaihminen ja melkein päätoimisesti asunut teltassa. Hän kehitti harrastuksestaan ammatin eli teki pitkiä vaativia vaelluksia, hankki sposoreita, kirjoitti kokemastaan kirjoja ja myöhemmin myös kuvasi vaelluksiaan ja teki niistä dokumentteja.

Ensimmäinen pitkistä vaelluksista kesti vuoden ja silloin Lars vaelsi ystävänsä Trondin kanssa Norjan päästä päähän vuonna 1985. Norge på langs: ett år på vandring i villmarka kirjan sivuilla pääsee seuraamaan tätä nuorten miesten reissua. Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, joten norjankielen tavaaminen hieman hidastaa tätä vaellusta.

Alaskaan sitten pääseekin suomenkielellä: Vaellus halki Alaskan. Seitsemän kuukautta erämaassa, jossa kenties ei kukaan kaksijalkainen ole aiemmin kulkenut. Mutta Lars ja matkakaveri Marit kulkevat. He kestävät melkomoisia koettelemuksia, mutta pääsevät vihdoin perille.

Kanadan reissuun Lars lähteekin sitten yksin valjakkokoirien kanssa. Kanada: armoton erämaa kertoo tästä melkein kolme vuotta kestäneestä matkasta. Kanadassa Monsen myös kuvasi, mutta dvd:tä Canada på tvers en valitettavasti ole vielä saanut käsiini. Lapin kirjaston kokoelmassa on yksi kappale, mutta sen kohdalla lukee erääntynyt laina.

Kotoisammissa maisemissa Monsen liikkuu Pohjois-Kalotti 365: eräseikkailuja Pohjolassa kirjassaan ja tästäkin on olemassa dvd, joka on nähty myös Suomen televisiossa. Monsen on jälleen liikkeellä kokonaisen vuoden, mutta nyt hänellä on yksi tukikohta, josta hän lähtee aina uudelle retkelle milloin Suomen Inari-järvelle, milloin osallistuu koiravaljakkokilpailuun Norjan puolella. Tukikohdassa hän saa huoltoa, uusia varusteita ja ruokatarvikkeita.

IMG_0327

Monsen on kirjoittanut myös eräretkeilyn opaskirjoja. ja kovana kalamiehenä kalastuskirjoja. Kaikkia kirjoja ei ole suomennettu. Monsenin kirjat ovat kiinnostavia, hän kirjoittaa hyvin ja rehellisesti. Lukija pääsee vaelluksen tunnelmaan. Upeat valokuvat näyttävät missä maastoissa liikutaan.

 

Varoitus: Vaelluskärpäsen voi purra, kun näitä lueskelee!

 

Hyviä eräretkiä toivottelee Sompion Tiina

 

 

Mistä syntyivät kerran Ivalojoki ja Inarinjärvi?


Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro - Satuja Lapista

Leena Laulajainen: Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista

Avvil on kuin kuka tahansa nuori lapinnainen, joka liekuttaa komsiossa pientä tytärtään Aanaaria. Avvilin mies Aslak ei jouda lasta kaitsemaan, joten Avvilin on otettava tytär komsioineen mukaan niin marjametsälle kuin kenkäheinien hakuunkin. Eräänä päivänä käy niin, että maahinen vie kiven päälle jätetyn komsion ja sen mukana Aanaarin eivätkä Avvil ja Aslak löydä tytärtään mistään. He pyytävät jopa Taivaanjängän herraa apuun, jotta saisivat tyttärensä takaisin. Kuluu kuitenkin kaksitoista vuotta ennen kuin he tapaavat Aanaarin uudelleen. Jälleennäkeminen on aivan toisenlainen kuin voisi kuvitella ja Avvilin ja Aslakin on aika lunastaa Taivaanjängän herralle tekemänsä lupaukset.

Leena Laulajaisen satukokoelma Hopeasarvinen poro – Satuja Lapista vie lukijansa keskelle tuntureita ja taivaantulia, järvien välkettä ja yötöntä yötä. Avvil ja Aanaar on yksi kahdestakymmenestä aiemmin eri julkaisuissa ilmestyneestä Lappi-aiheisesta sadusta, jotka on nyt koottu yhteen lumoavaksi kokonaisuudeksi. Virpi Pennan voimakassävyinen ja tunteikas kuvitus tukee saduista kumpuavaa taikaa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.