Luostareiden historiaa


Takala, Vesa: Sielun saarille – Suomen lähialueiden luostareita. 144 s. Kirjapaja, 2014.

Jostain syystä 180px-Sielun_saarilleluostarit ja niiden historia kiehtovat minua henkilökohtaisesti. Tässä on taas yksi mielenkiinnon kohde. Tällä kertaa nojatuolimatkailen Venäjän ja Viron luostareihin, nämähän sijaitsevat loppujen lopuksi hyvin lähellä meitä. Pääsen luostareihin sisälle kirjan suurikokoisten, herkkien kuvien kautta, näin voin tutkailla, ainakin pääpiirteissään –  luostarien historiaa sekä pyhäinjäännös- ja taideaarteita. Esittelen tätä kirjaa sinullekkin hiukan, ehkä kiinnostut.

Voi sanoa, että teoksen kirjoittajat, Vesa Takala ja Jyrki Härkönen ovat hyvin perehtyneet aiheeseensa, he kertovatkin kiertäneensä luostareita kymmeniä vuosia. Takala toimii ortodoksisen kirkon rovastina, hän on kuvannut suurimman osan kirjan kuvituksesta. Jyrki Härkönen taas on tietokirjailija, hän on kirjoittanut erityisesti ortodoksiseen uskoon liittyen. Teoksessa luostarit on jaoteltu kahdeksaan lukuun. Alussa käsitellään Pietarin alueen luostareita, sitten Laatokan, Syvärin, Äänisen ja Vienanmeren alueen luostarit, lopuksi poiketaan Novgorodin ja Pihkovan luostareissa sekä Viron kahdessa ortodoksiluostarissa. Luostareitahan on satoja näillä alueilla, teos esittelee niistä kuitenkin noin parikymmentä.

Yksi esitellyistä paikoista nostaa erityisesti mieleen erään lukemani teoksen – ja monelle muullekin lukijalle ehkä. Tuossa kirjassa omakohtaisia kokemuksiaan kuvailee A.Solzenitsyn. Kirja on Vankileirien saaristo ja paikka on Solovetskin saarilla sijaitseva Solovetksin luostari. Tämä paikkahan suljettiin 1920- luvulla ja siitä tuli pian sulkemisensa jälkeen vankien keskitysleiri, joka sai paljonpuhuvan nimen ”Venäjän Golgata”.  Venäjän vallankumouksen aikaan melkein kaikki luostarit suljettiin, papiston jäseniä ammuttiin tuhansittain, kirkkoja ja luostareita, sekä niiden omaisuutta hävitettiin ja ryöstettiin. Teosta tutkaillessa on hienoa nähdä näiden historiallisten rakennusten elpyminen, nähdä kuinka ne vetävät jälleen pyhiinvaeltajia ja matkailijoita puoleensa. Solovetskin luostarikin toimii nyt museona ja on suosittu matkailukohde.

Takala ja Härkönen pohtivat myös miksi nykyajan ihmiset etsiytyvät luostarin rauhaan, mikä pyhiinvaellusmatkoissa nykyihmistä kiehtoo, mitä luostarit merkitsevät nykypäivän ihmisille, mikä niissä kiinnostaa jälleen? Suunnittelemani pyhiinvaellusmatka – ensi kesänä Santiago de Compostelaan – sai lisäpuhtia tämän kiehtovan kirjan luettuani. Kirjassa esitellyt luostarit sijaitsevat vakiintuneiden pyhiinvaellusreittien varrella. Kirjan tekijät neuvovat kylläkin, ettei näihin paikkoihin kuitenkaan tule yksin lähteä, ainoastaan oppaan keralla.

Omakohtaisesti jään – niin tässä teoksessa, kuin yleensä näissä viimeaikoina ilmestyneissä luostareista kertovissa kirjoissa –  kaipaamaan siellä asuvien ihmisten omakohtaisia kokemuksia luostarielämästä.

Eero Ojanen Kreivin aika ja punainen minuutti


kreivinEero Ojanen: Kreivin aika ja punainen minuutti

Suomalainen aikakirja  Kirjapaja 2010

Eero Ojanen haastaa suomalaiset ajattelemaan uusista näkökulmista aikaa. Hän on kerännyt sanakirjamaisesti kokoon lyhyitä tarinoita ajasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Milloin yleinen ja yhtäläinen aika otettiin käyttöön Suomessa? Mitä meidän pitäisi ajatella Kekkosen tai kreivin ajasta? Miksi nimipäivät ovat menettäneet merkityksensä ajankohdan ennusmerkkeinä, mutta Jaakko saa yhä heittää kylmän kivensä veteen? Tarinat ovat sopivia makupaloja meille, joilla ei ole aikaa aina keskittyä pitkiin teksteihin, vaan tarvitsemme jotain luettavaa tällä punaisella minuutilla. Historian teos tämä ei ole vaikka menneisyydestä opimme juttuja lukemalla. Ojanen jutustelee ja saa mielen hyväksi oivalluksillaan.

ISBN 978-952-247-058-4

Muuta aiheeseen liittyvää

Kustaa Vilkuna Vuotuinen ajantieto

 

Mausoleumi


mausoleumi

Hans Magnus Enzenberger: Mausoleumi. Kolmekymmentäseitsemän balladia edistyksen historiasta. Suomentanut Kari Aronpuro. 2013. Alkuperäinen teos ilmestyi 1975.

Enzenberberger (s. 1929) on merkittävä saksalainen runoilija sekä kustantaja, esseisti ja monipuolinen kulttuurivaikuttaja.

Mausoleumi koostuu 37  kulttuurihistoriallisesti merkittävän – hyvässä tai pahassa – henkilön runomuotoisesta pienoismuotokuvasta. Suomentajan mukaan ”Enzenbergerin runot hänen edistystä kartoittavassa henkilögalleriassaan ovat paljolti fragmenteista rakentuvia konstellaatioita, jotka yhdessä muodostavat aukkoisen, totaliteettia hylkivän kokonaiskonstellaation.” No, tämän perusteella ei vielä kannata säikähtää ja jättää kokoelma lukematta.

E on nimennyt tyylilajin ballaadiksi ja vakiintuneen käsityksen mukaan balladi on tummanpuhuvaa,  sisällöltään kertovaa laulurunoutta.  Kokoelman runot ovat vaivoin laulettavissa. Tumma väri niihin tulee Enzenbergin historiankäsityksestä jonka mukaan valistuksen ja tiedon voittokulku ei ole ollut matkaa valoisampaan tulevaisuuteen eli edistystä. Tieto, tekniikka ja rationalismi  yhdistettynä häikäilemättämään vallankäyttöön on jättänyt ikäviä jälkiä.

Kirjan kaikki on 37 tekstiä on otsikoitu samalla periaatteella: kuvattavan henkilön nimikirjaimet ja suluissa syntymä- ja kuolinvuosi. Olemme siis hautausmaalla. Enzerberger ruotii suurmiesten tekoja ja tekosia ironian ja satiirin välinein, ei kunnioita kuin harvoja.

Tunnistin muutaman henkilön nimikirjainten ja vuosiluvun perusteella, osan tekstin perusteella mutta useimpia jouduin etsimään loppuun liitetystä henkilöluettelosta. Ilman googlea suurin osa olisi jäänyt pelkiksi nimiksi.

……………………

N.M. (1469 – 1527)  Niccoló, Niccoló viisisataavuotias veli/ seppeleen kuivista sanoista solmitun asetan luisille kulmillesi// Näin meidän kesken, meillä on oiva syy palvoa sinua/ kuiva ja pikkumainen kun olet ja teorioiden puhki syövyttämä//  Niccoló matelevan kulkutavan mestari/ halpamaisen tasavallan ikuisesti loukkaantunut virkamies….

C. R. D. (1809 – 1882) … Ruokamullan muodostuminen/ lierojen toimeliaisuuden tuloksena, havaintoja niiden elintavoista: viidenkymmenen vuoden uurastuksen hedelmä. / Maapallon historiassa merkitsevämpänä/ kuin ajatellaan, ne jauhavat/ lihasmahassaan maata humukseksi,/ tynnyreittäin, ääneti ja vastustamattomasti.

 

Kyösti Satokangas

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.