Kadonnut vierelläni

Kaarniranta, Sari : Kadonnut vierelläni (Myllylahti 2011)

Miten joku voi olla niin täydellinen? Tai siis kaikki naapurissa asuvat ihmiset. Kaunis, tehokas äidinkielen opettaja Kati. Jolla kaiken lisäksi on uusi ihana mies, nuori jääkiekkoilija Antti. Toinen naapuri yksinhuoltajaisä, pappi Tero. Aina niin herttainen ja avulias. Hetan elämä on täynnä lasten allergioita,  itkua, ruuanlaittoa ja kaupassa käyntiä. Miehen kanssakin on ongelmia, jotka johtavat terapeutilla käynteihin. Joidenkin mielestä Heta valittaa tyhjästä, Jukkahan on todellinen mieslöytö, oikea aarre. Heta on vain niin väsynyt.
Yhtenä toukokuisena aamuna kaikki muuttuu. Kati katoaa jälkiä jättämättä.  Kati ei ole hakenut lapsiaan kerhosta, ei ole mennyt töihin eikä palannut kotiin. Heta ei voi käsittää, mitä on tapahtunut. Aina niin täsmällinen ja huolellinen Kati on tehnyt jotain tällaista. Pikkuhiljaa etsiessään ja odotellessaan Katia kotiin palaavaksi, naapurien hienot korttitalot  alkavat sortua. Kaikki on ollut liian hyvää ollakseen totta. Järkytys on suuri, kun hän löytää Jukasta ja Katista Unkarin reissulla otettuja kuvia.
Löytyykö Kati ja millaista heidän ihanien naapureiden elämä oikeasti oli, selviää kun luet tämän kirjan vai selviääkö…

Yllättävän tuore ja pirteä suomalaisen esikoiskirjailija Sari Kaarnirannan kirjoittama jännityskirja. Luen yleensä ruotsalaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia dekkareita. Jotkut eivät ehkä pidä tätä dekkarina, mutta mielestäni tämä toimi hyvin psykologisena jännityskirjana. Pidän yleensä hyvän kirjan kriteerinä sitä, että kirja ei saa viikkoa kauempaa lojua yöpöydällä. Tämä kirja oli pakko lukea kolmantena iltana loppuun. Innolla jään odottamaan kirjailijan uusia teoksia

Seitsemän silmäniskua Pekka Simojoen elämässä

Kalle Vaismaa ja Pekka Simojoki:
Seitsemän silmäniskua
(Suomen Lähetysseura 2011)

Lauluntekijä Pekka Simojoki on kristillisen kulttuurin kehittäjä, joka on vaikuttanut vahvasti kirkon musiikkielämään. Suuri osa meistä on laulanut hänen laulujaan jossakin elämän vaiheessa. Ne ovat kaikuneet rippileireillä, joulujuhlissa ja monissa muissa hetkissä, elämän juhlissa ja arjessa.

Seitsemän silmäniskua on tarina Pekka Simojoen 50-vuotisesta matkasta. Hän on tehnyt kirjan yhdessä ystävänsä Kalle Vaismaan kanssa. Afrikassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt nuori mies löysi musiikin ja samalla tehtävän virkistää seurakunnallista elämää ja jumalanpalvelusta. Kirja on myös hyvä katsaus suomalaiseen lähetystyöhön Afrikassa.

Pekka Simojoki palasi perheensä kanssa ”juurilleen” Namibiaan vuonna 2007. Seitsemän silmäniskua –kirja on tuon matkan perua. Pekka koki reissun aikana Jumalan puhuttelevan häntä seitsemän kertaa eri tapahtumissa. Kirjan jokaisen luvun alussa on matkapäiväkirjan katkelmia, joissa hän kirjoittaa näistä Jumalan väliintuloista. Pekan koko elämästä on löydettävissä samanlainen kronologia kuin silmäniskujen sanomasta. Luvut perustuvat näihin silmäniskuihin. Kirjan esipuheen mukaan kutsu, aika, rohkeus ja tehtävä kuljettavat kohti unelmaa ja uudistusta. Kaiken taustalla on lupaus Jumalan huolenpidosta, johon jokainen saa luottaa. – Tänne saakka on tultu hänen voimassaan, huomispäivästä emme vielä tiedä Exitin laulun sanoin.

Minua kirja alkoi kiinnostaa sen jälkeen, kun tapasin Pekan maaliskuussa Tansaniassa Dar es Salaamissa. Yhteisellä Tasaus-matkalla myös laulettiin yhdessä, jopa suahilin kielelläkin. Pekalla soi jo silloin mielessä uusi laulu ”Päiväntasaajan tuolla puolen”. Lisää saamme vielä kuulla ja lukea.

Suosittelen kuunneltavaksi Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen lauluja ja virsiä.

Mervi M.

Ihan tavallisena päivänä

Atkinson, Kate: Ihan tavallisena päivänä.  Schildts, 2011.

Ihan tavallisena päivänähän ne suurimmat onnettomuudet tapahtuvat, niin myös Kate Atkinsonin teoksessa. Yllättävä puukotus kesken toimiston työpäivän eikä uhri  tunne tekijää, lapsi katoaa yöllä teltasta kotipihallaan ja nuoren aviovaimon stressin seurauksena aviomies saa kirveestä. Selvittämättömiä rikoksia joista vuosia myöhemmin etsivä Jackson Browne löytää kuitenkin yllättäviä linkkejä toisiinsa.  Brodie  sopii perinteisen etsivän roolimalliin, hieman surumielinen,  eronnut  mies joka pitää viskistä ja musiikista, eivätkä naisetkaan jätä kylmäksi. Tosin ne ympärillä pörräävät naiset eivät välttämättä sovi mihinkään roolimalliin…

Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä dekkari vaan Atkinson kirjoittaa monisyisesti, mustalla huumorilla ja omanlaisella  tyylillään lievästi sanottuna persoonallisista henkilöhahmoistaan ja elämän kiemuroista. Kirjan mainostekstin mukaan tarina sekä naurattaa että itkettää ja eikä hevin unohda mielestä. Huolimatta rikosten kauheudesta näin käy, ja kiitos tästä kuuluu myös suomentajalle.

Kate Atkinson tuli aikaisemmin tunnetuksi teoksillaan Museon kulisseissa (Whitbread-palkinto) ja Ihmiskroketti, jotka ovat psykologisia kehityskertomuksia.

Muita erikoisia jännäreitä:

Hiaasen, Carl: Takaisin luontoon

Noll, Ingrid: Kukko on kuollut

Peters, Elizabeth: Krokotiili hiekkasärkällä

Tusset, Pablo: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua

Vargas, Fred: Kuriton mies nurin